maanantai 6. huhtikuuta 2015

Voihan elämän kevät

Eikö ollut hienoa herätä kilpaa auringon kanssa? Aivan mielettömän upea keli ja oikeasti se aurinko jo lämmittää.

Itseäni nämä pyhäpäivät eivät juuri liiemmälti hetkauta. Ei tietenkään tarvitse lähteä menemään töihin, mutta ei sitten toisaalta ihan vain oleminenkaan juuri kiinnosta. Pakko tehdä jotain.
Tämä pääsiäinen oli taas toisaalta tosi kiva, mutta toisaalta taas vähän kurja. Ihan kauheasti asioita mielessä ja pinnalla, mutta niinhän ne ovat muutenkin aika ajoin. Ratkaisuja, joihin en ole selvästi vielä valmis, irtiottoja, joihin olen yrittänyt valmistautua. Mutta mikään ei nyt kuitenkaan edisty. Tai sitten mä en vain oikeasti edes halua niitä. Mene ja tiedä, mutta sen tiedän, että asiat järjestyvät aina. Pitäisi vain puhua, puhua ja puhua, mutta kun ei se nyt oikein luonnistu. 

Mutta oikeasti asiat ovat hyvin. On asioita, joita odottaa. 
Huomenna radiohaastattelua laihtumisesta, laihduttamisen sitämätön vaikeus , keskiviikkona Turussa touhuilua työasioissa ja haastattelua Turun Sanomiin, Illallinen Pimeässä konseptin puitteissa. 
Reilu viikko ja nuorimmaisen kanssa laatu-aikaa Peurungan kylpylässä viikonlopun ajan. Siihen väliin vielä pari henkilökohtaista tapaamista ja avot. Ei käy aika pitkäksi. 

Mua jäi vähän mietityttämään pyhinä keskustelu parin kaverin kanssa, naisten rinnoista. Joo. Rinnoista, tisseistä, utareista. Noista lasten ruokkimiseen tarkoitetuista "tekeleistä". Keskustelu lähti siitä, miten laihduttaminen vaikuttaa rintoihin. Kaikkihan sen tietävät, että rasvakudosta niistä lähtee pois, osalta reilummin kuin osalta. Itse en ole ikinä tuntenut olevani mitenkään suuririntainen, päinvastoin ehkä. Käytin ennen C-kuppia ja nyt armoton totuus on taas pläjähtänyt tietoisuuteen, kamala kasa liivejä, jotka ovat armotta liian isoja. Kaupoilta on ostettava vain b- tai jopa a-kupin liivejä., Eikä se välttämättä ole kovin kiva juttu. Ei sillä, että tarvitsisin rintojani enää ruokintatarkoitukseen, mutta onhan rinnoilla muutakin virkaa. Ensinnäkin, osittain se määrittelee taas sitä naiseutta ja ulkonäköä. Nainen on kaunis, vaikka rinnat olisivat pienet, mutta se, että olet määritellyt oman ulkonäkösi sen entisen perusteella, jota sitten ei enää olekkaan. Se on vähän hölmöä. Mielestäni se rasva olisi voinut lähteä kaikkialta muualta, muttei rinnoista. 
Rinnoilla on myös vaikutusta seksuaalisuuteen, eikä se ole yhtään vähänpätöinen asia. "Mitä väliä niillä tisseillä on?" kuuluu monen mielipide. Toisille on, toisille ei. Minulle on. 



En tiedä, johtuuko nyt siitä, että aiemmin sitä on aina piilotellut sitä omaa naisellisuuttaan ja nyt laihtumisen myötä, sitä haluaa oikeasti olla tosi nainen. Kaunis ja huoliteltu. Nätti, nätti naisena. Kyllä minä ainakin haluan. Jotenkin tuntuu, että jos vuosikaudet vähättelet omaa ulkonäköäsi ja olet siitä epävarma, se jotenkin nyt sitten haluaa korostetusti tulla esiin. Mutta eihän se haittaa, ei ainakaan pitäisi haitata. Ainakaa minua. 
Olisi vain mukava oikeasti saada apuja vähän siihen oman vartalon käyttöön. Olisi ihana päästä tosiaan johonkin muuttumisleikkiin, joku ulkopuolinen auttaisi siinä, mitä kannattaa esim. vaatteissa suosia, miten meikata, laittaa hiukset ja ylipäätään pitää sellainen huoliteltu tyyli. Sitä mä halauisin, ettei vaan tulisi ylilyöntejä. 
Mutta ehkä joskus. Kaikki aikanaan.



Ja mikä se myös määrittelee naiseutta. Koti. Mulla piti olla tänään vähän sellainen kodinlaittopäivä, mutta olen taas tohottanut kaikkea muuta. Mutta onneksi kukaan, eikä mikään ole niin uskollinen, kuin tekemättömät kotityöt. Koko päivä on vielä aikaa. 

Mutta pitää myös muistaa levätä!



Ihanaa viimeistä pyhäpäivää sulle. Ja mulle. 




Ei kommentteja: