torstai 9. huhtikuuta 2015

Muistatko sen fiiliksen?

Niin, muistatko sinä? Se jännittää, se vähän kutittaa vatsanpohjasta ja omalla tavallaan pelottaakin. Ollaan jotenkin uuden edessä vaikka kaikki se on jo entuudestaan tuttua.

Huomenna alkaa projektini kakkososio. Tämä projekti on siitä jännä, että kaverini toimii siinä suuremmassa osassa. Projeti on projekti myös hänelle. Tiedän, että saamme tästä molemmat paljon. Hän ammatillisesti, minä itselleni.

Oman minuuden riisuminen pelottaa mutta antaa kuitenkin sopivasti taas haastetta itselleni. Tiettyjen pelkojen voittaminen ja niiden armoille jääminen on varmasti kasvattavaa. Jotenkin uskon, että kaikella tällä on tilaus. Tämä paketti on sisältänyt niin monta eri osaa, joiden palaset alkavat vihdoin kolahtelemaan omille paikoilleen. Pari palasta etsii varmasti vielä jonkin aikaa paikkaansa, mutta niillä ei ole edes kiire.

Tiedän, että tämä projekti tulee olemaan kaunis ja silmiä avaava. Ainakin minulle. Tämä on varmasti se viimeinen havahduttaminen todellisuuteen. Tämän projetin tarkoitus ei ole ketään loukata, vaan kertoa oma tarinansa minusta. Osittain rankkoja juttuja, mutta elämä välillä on.

Mä odotan niin paljon sitä hetkeä, että olisin valmis. Tarjoan työni puolesta ihmisille erilaisia elämyksiä, mutta tämä on nyt minun oma elämykseni. Tähän ei myydä lahjakortteja vaan ehkä joskus neuvoja.

Pian ei enää verhouduta ja piilouduta.




Ei kommentteja: