torstai 18. helmikuuta 2016

Asenteesta se on kiinni

Kävin tänään hyvän keskustelun parhaan ystäväni kanssa ihmisten asenteista ja välillä sellaisesta kokoaikaisesta negatiivisuuden lietsomisesta. Oikein kun pysähdyin miettimään ja kuuntelemaan, sitähän se on. Tuntuu, ettei mikään ole oikein kohdillaan. Aina löytyy jotain valitettavaa, kohin ei ole oikein koskaan.
No, onhan näitä valittamisen aiheita jos niikseen tulee. Mutta miksi? Jokaisella meistä on omat kompastuskivensä, omat haasteensa, omat rajallisuudet jne. Mutta väitän, että suurimalle osalle näistä "ongelmista" voisi tehdä jotain. 

Itse olen tarkoituksella ollut taas yltiöpositiivinen, koska ei vain huvita jauhaa niitä "paskoja juttuja" päivästä toiseen. Kun ei mulla ainakaan asiat ole niin huonosti. Parannettavaa on aina, mutta jumankekka, minähän voin hyvin. Meillä on katto pään päällä, meillä on ruokaa, puhtaat vaatteet ja puhdasta vettä, jota juoda. Ja lisäksi me ollaan terveitä. Ei ole mitään syytä valittaa. Päinvastoin. Jokainen päivä on lahja ja jokaisena päivänä tulisi muistaa se, että kaikilla ei varmasti näin ole.

Olen seurannut läheltä nuoren pojan taistelua leukemista toipumiseen. Mua sattuu välillä lonkkaan, mutta so what. Minä en tiedä, mitä oikea kipu on. Välillä on ollut huono olo, ruoka ei ole maistunut, mutta silti, pääsääntöisesti se maistuu. Mutta toisilla se ruokahalu menee voimakkaista lääkkeistä, letkuruokintaa jne. Mulle ei tee pahaa olla puolta päivää syömättä, terveyteni ei romahda siihen, mutta toisille nämä itsestäänselvyydet ovat elinehto. 

Mutta se, miten me määrittelemme onnellisuuden on eri asia. Pelkkä raha ei tietenkään takaa elämänlaatua tai onnellisuutta, tosin on varmasti helpompaa olla terve rikas, kuin köyhä sairas.

Jotenkin omaa mieltäni lämmitti tällä viikolla keskimmäisen lapseni kommentti kysyessäni; miten metsäleiri meni? Sain vastauksen; helvetin hyvin, oli oikeasti hyvä leiri. Niin, helvetin hyvä leiri. Ja kun tässä ei ollut pojan puolelta edes pientäkään kettuilua ilmassa. Se, miten me asiat otamme, siinähän se juju on. Asenteilla on niin valtava merkitys. Se, miten me itse määrittelemme oman onnellisuutemme. Meillä jokaisella on onnellisen elämän avaimet käsissämme, miksemme käyttäisi niitä. Hetkessä eläminen lisää varmasti onnellisuutta, kun emme murehdi liikaa menneitä, emmekä sure tulevaa, huomaamme pian, että mehän olemme onnellisia. 

Uskon, että onnellista elämää voi elää myös silloin, kun tuntuu, että kaikki haasteet ja vastoinkäymiset kasaantuvat päälle. Tiedän, että onnea voi kokea myös silloin, kun elämä potkii päähän. Asenteet ja se, miten suhtaudumme tapahtumiin vaikuttavat paljon asioiden kokemiseen. Jokainen kokemus, jokainen tilanne muovaavat meitä, väistämättä. Ja yleensä, ajan kanssa, nämä muuttuvat voimavaroiksemme. Minä tiedän sen.