sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Töitä ja vapaa-aikaa

Moikat, pitkästä aikaa.

Vähän jännitti tuossa kuukausi sitten työn aloittaminen ja runsaan vapaa-ajan menettäminen. Työttömänä sitä oli aikaa ravata jumpalla mihin aikaan päivästä tahansa, nyt päivät menevät töissä. Mutta eihän tämä hankalaa nytkään ole. Elämähän on täynnä valintoja. Joku valitsee työpäivän jälkeen sen kotisohvan, joku menee baariin ja joku menee salille. Mä otin edelleen tuon viimeisen vaihtoehdon. Tosin nykyään en käy salilla 7 kertaa viikossa, 4-5 kertaa on ihan ok määrä. Ottaen huomioon, että aamuihmisenä lähden jo viiden aikoihin koiran kanssa lenkille. Lenkkeilystä on tullut yksi uusi rakas harrastus, kaiken muun lisäksi. Ja mulla on tavoite, taas. Ensi keväänä mä haluan osallistua Naisten kymppiin. Se vaatii vielä aika monta juoksu kertaa, mutta joka päivä sitä tulee muutama metri enemmän juostua kuin edellisenä päivänä.

Ja juu, ensimmäiset viikot olin väsynyt. Väsyttää vielä nykyäänkin välillä, mutta kaikki uusi vain ottaa sen oman aikansa. Uusi päivärytmi, uudenlainen työ aivoilla jne. Kroppa kuitenkin tottuu. Kun asioita vaan jaksaa tehdä.

Olisihan noita tekosyitä taas jättää menemättä liikkumaan. Kotityöt, ruuanlaitot, pyykinpesut, lastenhoidot ja kaikki. Mutta kaikki hoituu, kun niiden haluaa hoituvan. Tai se on siitä motivaatiostakin kiinni. Niistä omista tavotteista ja unelmista.
Ja musta on oikeasti kiva huomata, että päivä päivältä olen lähempänä omia unelmia ja tavotteita.
Minähän olen äärettömän kilpailuhenkinen, inhoan häviämistä yli kaiken. Ja kilpailu oman itsensä ja mielensä kanssa on aika haastavaa.

Elämä siis kaikin puolin taas mallillaan. Muutamaa epäkohtaa tietenkin lukuunottamatta, ettei vain olisi liian auvoista tai pääsisi liian helpolla. Mutta ajan kanssa, ajan kanssa. Kaikki asiat kääntyvät aina hyvästi, kun vain vähän viitsii nähdä vaivaa ja odottaa. Näin mä uskon. Ja uskon, että olen oikeassa.

Työt maistuvat hyvältä. Paljon vastuuta ja haasteita, uuden opettelua, mutta sellaisen mielekkään uuden. Musta on kiva tehdä hauskaa työtä. Ei tarvitse mennnä naama norsun veellä toimistolle, vaan voi oikesti laittaa sitä punaa huuliin ja hymyillä jo työmatkalla. Piristää ehkä jonkun toisen vähän tympeämpää aamua. Miten vain. Mutta kivaa on ja se saa näkyä.

Jatkuu taas, kunhan töiltäni ja vapaa-ajaltani ehdin. Moikat. Taas.