Arki on palannut perheeseeni. Koulut alkaneet ja omat työasiani järjestyneet. Tai siis työttömyysasiat järjestyvitä parhain päin ja kuuluvat nyt menneeseen aikaan.
Nuorimmaisen koulu starttasi hyvin. Olen niin iloinen siitä, että kaveripiiri on pysynyt kesälomienkin ajan ennallaan. Se entinen yksinäinen poika on nyt vaihtunut iloiseksi nuoren miehen aluksi. Jopa opettajalta on tullut pari viestiä siitä, miten iloinen hän on nähdessään lapseni hymyilevän ja viihtyvän kavereiden seurassa. Sellainen asia on lottovoitto kiusatulle lapselle. Ystävien ja koulukavereiden merkitystä ei voi vähätellä millään tavalla. Ja onhan se niinkin, että myös äitinä olen niin tyytyväinen tähän muutokseen. Toki huomaan muutenkin sällissä jo orastavia murkkuikäisen piirteitä, mutta kestetään nekin sitten kun niiden aika koittaa.
Keskimmäisen kesätyöt loppuivat Turvatiimillä. Ikäväkseen oli todettava, että yrityksen yt-neuvottelut hankaloittivat pojan suunnitelmia ilta- ja viikonlopputöiden suhteen, mutta tarpeeksi motivoituneena jäpikkä laittoi hakemuksia muihin alan yrityksiin ja sieltähän se taas tärppäsi. Tiistaina on työsopparin allekirjoittaminen ja sitä myöten duuniasiat hänenkin kohdallaan lutviutuivat parhain päin. Toki koulun ja työn hoitaminen saattaa olla välillä rankkaa, mutta kyllähän sitä itsekkin opiskeluaikoina hyvin jaksoi. Ja kun on tavotteita, ne on hyvä saavuttaa.
Ja perjantaina sitten kutsuntoihin..mä niin en kestä tätä ajatusta, että aika menee näin älyttömän nopeasti.
Esikoinen viihtyy edelleen Kirkkonummella. Perheeseensä on tullut vain kaksi uutta jäsentä, Hippo sekä Onni. Ihanat ja hullut kissaveljekset. Kädet naarmuilla tytär käy täällä meillä ikääntyvää äitiään katosmassa :)
Opiskelupaikkaa ei tämän syksyn osalle irronnut, mutta kirvestä ei ole heitetty kaivoon. Ensi keväänä taas uudet haut. Tytärkin selvästi tietää, mitä haluaa. Ja hyvä niin. Kyllä se ammatti on hyvä nuorena hankkia. Olkoonkin, että mieli vielä tulee varmasti hänelläkin monta kertaa aikuisiällä muuttumaan, mutta antaa se kuitenkin turvaa ja pysyvyyttä, se ammatti siis.
Mutta meillä siis kaikki kohdillaan. Samoilla ja ei niin samoilla mennään eteenpäin. Jumpalla käydään vieläkin monta kertaa viikossa ja tullaan käymään. Ensi viikolla aloitan parit uudet jumpat, ainakin menen kokeilemaan niitä. On hienoa huomata, että sen oman kunnon kasvaessa, ne haasteetkin tulevat jo mukaan tähän harrastukseen. Sitä laittaa ihan eritavalla itseään likoon, kuin esim. vielä vuosi takaperin…silloin sitä halusi vain olla mahdollisimman huomaamaton ja tehdä vain sellaisia asioita, joissa ei pelännyt niin paljon epäonnistuvansa. Toki vieläkin menen mielellään sinne takariviin, ihan vain antaakseni muille sen treenirauhan..mun rytmitaju ja askeltaminen on vieläkin ihan omaa luokkaansa, enkä halua missään nimessä olla muiden tiellä…hyvä selitys tämäkin.
Ja senhän mä unohdin kokonaan kertoa, että olen aloittanut aamun pimeinä tunteina koiran kanssa lenkkeilyn. Hitaasti mutta varmasti juostu matka on pidentynyt ja mä vielä näytän, että ensi keväänä pystyn juoksemaan jonkun pikkuisten massatapahtuman mukana..vaikka cityrun tai jotain.
Ihanaa syksyä meille kaikille. Avaudutaan taas toisena torstaina.
Nuorimmaisen koulu starttasi hyvin. Olen niin iloinen siitä, että kaveripiiri on pysynyt kesälomienkin ajan ennallaan. Se entinen yksinäinen poika on nyt vaihtunut iloiseksi nuoren miehen aluksi. Jopa opettajalta on tullut pari viestiä siitä, miten iloinen hän on nähdessään lapseni hymyilevän ja viihtyvän kavereiden seurassa. Sellainen asia on lottovoitto kiusatulle lapselle. Ystävien ja koulukavereiden merkitystä ei voi vähätellä millään tavalla. Ja onhan se niinkin, että myös äitinä olen niin tyytyväinen tähän muutokseen. Toki huomaan muutenkin sällissä jo orastavia murkkuikäisen piirteitä, mutta kestetään nekin sitten kun niiden aika koittaa.
Keskimmäisen kesätyöt loppuivat Turvatiimillä. Ikäväkseen oli todettava, että yrityksen yt-neuvottelut hankaloittivat pojan suunnitelmia ilta- ja viikonlopputöiden suhteen, mutta tarpeeksi motivoituneena jäpikkä laittoi hakemuksia muihin alan yrityksiin ja sieltähän se taas tärppäsi. Tiistaina on työsopparin allekirjoittaminen ja sitä myöten duuniasiat hänenkin kohdallaan lutviutuivat parhain päin. Toki koulun ja työn hoitaminen saattaa olla välillä rankkaa, mutta kyllähän sitä itsekkin opiskeluaikoina hyvin jaksoi. Ja kun on tavotteita, ne on hyvä saavuttaa.
Ja perjantaina sitten kutsuntoihin..mä niin en kestä tätä ajatusta, että aika menee näin älyttömän nopeasti.
Esikoinen viihtyy edelleen Kirkkonummella. Perheeseensä on tullut vain kaksi uutta jäsentä, Hippo sekä Onni. Ihanat ja hullut kissaveljekset. Kädet naarmuilla tytär käy täällä meillä ikääntyvää äitiään katosmassa :)
Opiskelupaikkaa ei tämän syksyn osalle irronnut, mutta kirvestä ei ole heitetty kaivoon. Ensi keväänä taas uudet haut. Tytärkin selvästi tietää, mitä haluaa. Ja hyvä niin. Kyllä se ammatti on hyvä nuorena hankkia. Olkoonkin, että mieli vielä tulee varmasti hänelläkin monta kertaa aikuisiällä muuttumaan, mutta antaa se kuitenkin turvaa ja pysyvyyttä, se ammatti siis.
Mutta meillä siis kaikki kohdillaan. Samoilla ja ei niin samoilla mennään eteenpäin. Jumpalla käydään vieläkin monta kertaa viikossa ja tullaan käymään. Ensi viikolla aloitan parit uudet jumpat, ainakin menen kokeilemaan niitä. On hienoa huomata, että sen oman kunnon kasvaessa, ne haasteetkin tulevat jo mukaan tähän harrastukseen. Sitä laittaa ihan eritavalla itseään likoon, kuin esim. vielä vuosi takaperin…silloin sitä halusi vain olla mahdollisimman huomaamaton ja tehdä vain sellaisia asioita, joissa ei pelännyt niin paljon epäonnistuvansa. Toki vieläkin menen mielellään sinne takariviin, ihan vain antaakseni muille sen treenirauhan..mun rytmitaju ja askeltaminen on vieläkin ihan omaa luokkaansa, enkä halua missään nimessä olla muiden tiellä…hyvä selitys tämäkin.
Ja senhän mä unohdin kokonaan kertoa, että olen aloittanut aamun pimeinä tunteina koiran kanssa lenkkeilyn. Hitaasti mutta varmasti juostu matka on pidentynyt ja mä vielä näytän, että ensi keväänä pystyn juoksemaan jonkun pikkuisten massatapahtuman mukana..vaikka cityrun tai jotain.
Ihanaa syksyä meille kaikille. Avaudutaan taas toisena torstaina.
