lauantai 1. lokakuuta 2016

Tehtävänimikkeenä oma aika

Aika lentää, minä sen mukana. Kovin on ollut taas hiljaista tällä sivustolla, mutta onneksi ei ole syytä pyydellä sitä edes anteeksi, oma aika, omat tehtävät ja vihdoin tarpeeksi vahvuutta tehdä vain niitä asioita, jotka koen joko itselleni tai läheisilleni tärkeiksi.  Pakko ei ole tehdä mitään erityistä, pakko ei ole suorittaa ja olla suuna päänä joka paikassa. Sen oppiminen on ollut todella arvokasta.

Huomasin itse, että kun vähän löysään sitä aktiivisuus"taakkaa" itseltäni, asiat tuntuvat huomattavasti mielekkäämmiltä. Relaamisen myötä olen oppinut jopa aamuisin nukkumaan, välillä tuntuu pistoksena sydämessä, että ehkä nukun vähän turhankin pitkään, mutta se ei onneksi pidä paikkaansa. Asiat hoituvat, vaikka herään vasta kasilta, työaamuina tosin on noustava aiemmin.



Syksyn alku oli jostain syystä alakuloinen. Positiivisten asioiden havainnointi oli välillä työlästä, mutta aina niitä löytyi. Oli vähän pelottavaa huomata, että asiat, jotka ennen aiheuttuivat hurraa huutoja, olivat nyt ihan tavanomaisia. Arki oli tavanomaista. Mutta hyvää arkea. Eihän jokaisena päivänä ole tarkoitus nähdä ilotulitteita, tanssia rivitansseja ystävien kanssa tai istua kynttiläillallisella. Arki on parhautta rutiineineen. Parasta arjessa on tänä syksynä ollut lento kuumailmapallolla. Se tuli jotenkin hyvään hetkeen. Asiat saivat oikeanlaisensa mittasuhteet hiljaa lipuessamme pallolla. Jäi kaipuu, että ehkä vielä jonain päivänä pääsen ihan yksin itseni kanssa tämän kokemaan. Nauttimaan siitä hiljaisuudesta ja tunteesta, jota palloilu sai aikaseksi. Hetkiä, jolloin aika pysähtyy.




Havahduin myös tajuamaan sen tosisasian, että muutaman kuukauden päästä sentterin palvelusaika on ohi. Arki, tuo ihanuus odottaa sitten häntäkin. Suunnitelmia ja tavotteita löytyy, se on hyvä. Yhden virstanpylvään saavutettua on aika miettiä seuraavaa. Mutta nuorena on ihana elää ja tavoitella.
Esikoinen pääsee muuttamaan isompaan asuntoon kuukauden päästä, sekin on hienoa. Työmatkat helpottuvat ja palvelut ovat lähempänä. Asioita, joita itsekin arvostan. Eikä yhtään miinuksena ole se tosisasia, että asunto on huomattavasti lähempänä meidän kotiamme. Lenkkiseuraa on taatusti luvassa.
Kuopuksen opiskelu etenee mallikkaasti. Ihailtavan positiivista palautetta on tullut, joten kaikki kunnossa pilttienkin kohdalla.

Ehkä suurin muutos myös tässä syksyssä on ollut tietynlainen irtaantuminen. Irti päästäminen menneestä. Se on ollut vaativa projekti, aiheuttanut aika lailla kipuilua, mutta jostain syystä ajattelin, että on ehkä helpompi jatkaa eteenpäin näin. On kuitenkin asioita, joihin on tottunut vuosien saatossa, asioita joita kaipaa ja asioita, joista ei välttämättä halua vielä päästää irti. Mutta yritin järkeillä sen niin, että kehittyäkseen, on asioita vain tapahtuduttava. Ei sillä, että asiat olisivat taakkana tai esteenä, ei mitään sellaista. Tämä on niin hankala asia selitettäväksi, etten sitä edes osaa tässä vielä tehdä. En tiedä.

Kävin  6 viikon dieetin läpi, minä, joka aina olen vannonut sen nimeen, etteivät mitkään dieetit ole ratkaisu painonhallintaan. Eivät ne olekaan, mutta ne puoltavat paikkaansa. Itselläni useamman kymmenen kilon pudotuksen jälkeen alkoi tulemaan jo välillä tuskainen olo viimeisten kilojen kanssa. Tuntui, että vaikka mitä teet, homma ei etene. Otin dieetin siis mielenkiinnosta ja senkin vuoksi, että halusin kokeilla, miten suuri vaikutus sillä ruokavaliolla ihan oikeasti on. Mielestäni olen tähän asti syönyt ihan kunnolla ja terveellisesti, mutta en sitten ilmeisesti ollutkaan.
Tarkasti laaditut ohjeet, ateriavälit ja proteiinin runsas lisääminen saivat kyllä asioita aikaan. Painoa ei tippunut kuin vajaa 5 kiloa, mutta senttejä lähti mukavasti, olosta tuli energisempi ja "raikkaampi". Huomasin myös sen, että oma pää tekee jännästi valintoja tämän dieetin ansiosta. Esimerkiksi alkoholi jäi kokonaan, vaikka tilaisuuksia ja tapahtumia oli, joihin sen käyttö on ennen oleellisesti "kuulunut". En tietoisesti ole tehnyt sen suhteen mitään päätöstä, en kieltäydy, jos tilanne siltä tuntuu, mutta en myöskään koe mitään tarvetta sille nyt. Valintoja, joita voi soveltaa mukavasti.
Päätin nyt vielä ainakin osittain pysyä ruodussa, koska tuntuu hyvälle.



No lyhyestä virsi taas kaunis. Nyt on hyvä. Turha pingottaminen on jäänyt, oman ajan hallitseminen ja järjestäminen sen mukaan, mikä on mielekästä on onnistunut hyvin. Ajattelin tänään ottaa päiväunet, koska on vapaapäivä ja se voisi taas tehdä hyvää. Ja koska ei ole kiire mihinkään. Salille ehkä, tosin tämä viikko piti olla täysin lepoviikko, mutta vähän voisi käydä korvienväliä taas putsaamassa.

Katso muuten pihalle, mitkä ihanat värit! Nautitaan.