sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Out of office

Loma. Edessä kolme viikkoa lorvimista ja voin sanoa, että nyt tuntuu hyvälle. Tunnistan itsessäni vähän ylisuorittamisen oireita aina aika-ajoin. On pakko ehtiä tekemään sitä ja tätä, kuivausrumpu piippaa, se on tyhjennettävä heti, aamulla on ehdittävä salille ennen töihin lähtöä, on ehdittävä lenkittämään koira ja kun on hyvää aikaa, voi ne ruuatkin vielä laittaa vaikka aamulla valmiiksi.
Siitä sitten töihin ja niitä töitä voi tehdä vielä kotonakin. Miksi? Ettei vain tulisi kiire minkään kanssa, ettei vain jäisi aikaa istahtaa hetkeksi ja vetää henkeä.


Olen tehnyt itseni kanssa nyt sopimuksen. Lomalla en hötkyile. Teen niitä asioita, jotka tuntuvat sillä hetkellä oikeille, en aikatauluta tekemisiäni sen kummemmin ja otan vaikka päiväunet, jos siltä sattuu tuntumaan.
Ensimmäistä kertaa vietän lomaani niin, että päivisin minulla on aikaa vain itselleni. Kuopuksen kesätyöt antavat tilaa itselleni. Toinen polkaisee fillarillaan puoli seitsemältä töihin ja minä voisin jäädä vaikkapa nukkumaan. Jos siis osaisin nukkua aamulla.

Liikunta, ravinto ja lepo. Siinähän nuo hyvän terveellisen elämän kolme peruspilaria ovat. Kahta noista olen osannut noudattaa hienosti, nyt otetaan tuo kolmas sitten, lepo, käsittelyyn.

Oma projektini etenee suunnitellusti. Tuntuu, että elän taas parasta aikaa elämässäni. Tosin ainahan huomenna tuntuu vielä paremmalle, mutta ei se haittaa. Ne fiilikset, kun tajuat kuukausien jälkeen, ettet ole joutunut syömään särkylääkkeitä nivelkipuihin, varpaat eivät turpoa makkaravarpaiksi tai lonkkiin ei tarvitse käydä hakemassa kortisoonia, ne ovat voittoja. Ne ovat yksi iso asia, joka saa punnitsemaan sitä kanaa tai kalaa lautaselle, mittamaan tarvittavan öljymäärän grammalleen ja huokailemaan aamulla sitä puuron määrää. Ja syömään sitä kaikkien parjaamaa rahkaa, josta muuten itse henkilökohtaisesti jopa pidän. Ehrmanin rahkasta, en muista. Tiedoksesi tämä.

Rasva palaa hitaasti, mutta homma etenee. Sen hyväksyminen, että tuloksia tulee hitaasti, on välillä rankkaa. Mutta kun huomaat, että vaikka aika kuluu välillä omasta mielestä madellen, homma menee kuitenkin ihan just siihen oikeaan suuntaan.


Joku aina aika ajoin kysyy tai kommentoi sitä, että noudatan liiaksi ruokavaliota, koska en salli itselleni herkkuja. Jep, noudatan, mutta teen myös tietoisia valintoja, en lipsumisia, vaan valintoja, jolloin poikkean totutusta. Koska olen ihminen ja koska on mukavia sosiaalisia tilanteita, joihin ei olisi mukavaa tai luontevaa mennä omien eväsboksien kanssa. Mutta ne ovat niitä hetkiä, sitten taas palataan ruokavalioon. Ei se ole tähtitiedettä, kun siitä ei sellaista tee.



Voin hyvin, jaksan ja nautin. Se riittää minulle. Se saa hymyilemään, se saa vetämään mekon päälle tai lähtemään salille. Koska niin sen kuuluu mennä minulla. Se mikä toimii ja tuntuu itsestäni mielekkäälle, toteutan sitä. Odotellaan aurinkoa, sen on luvattu tulevan ihan tuota pikaa lämmittämään meitä, koska loma <3
Rakkautta!!