lauantai 25. huhtikuuta 2015

Kuntotestausta ja kuulumisia

Tänään oli päivä, jolloin oli aika käydä Kisakallion Urheiluopistolla kuntotestissä. Kiitos Iskelmäradiolle tästä mahdollisuudesta. Ja täytyy nyt tunnustaa, että jännitti aika vietävästi. Tiesin kyllä, että kuntotaso ei mitenkään voi olla täysin nolla, mutta silti jänskitti, koska aikaisemmin minulle ei ole tehty polkypyörätestausta. Testaus oli todella mielenkiintoinen. Sopiva vastustaso säädetään iän, sukupuolen, kehon painon ja liikuntaharrastuneisuuden mukaan. Kun testi käynnistyy, poljetaan ensin 4 minuuttia 60–65 %:n teholla henkilön maksimaalisesta sykkeestä. Seuraavalle 4 minuutille lisätään teho 70–75 %:iin. Viimeiset 4 minuuttia poljetaan 80–85 %:n teholla. Alussa tuntui, ettei testi ole ollenkaan rasittava, mutta kyllä loppuakohden mentäessä jo ihan pikkaisen oli huomattavissa hengästymistä ja lämmön nousua. 

Testiin kuului myös inbody-mittaus, joka itselleni on joskus kuntoilun alussa tehty. Täytyy vielä kaivaa ne vanhat testitulokset esiin ja vertailla vähän lukemia.
Painoindeksi oli normaali, sen toki tiesinkin. Lihasmassat yms. olivat myös ok tasolla.

Kuntotestin tulos oli itselleni todellinen yllätys. Lopputulemana kuntotasoni on erinomainen, asteikolla 0-7 tulokseni oli tasan 7. Tuli vähän sellainen epäuskoinen olo, ehkä testissä oli jokin mennyt pieleen :) Mutta en voi olla muuta kuin onnellinen. Oli kertakaikkisen mahtavaa konkreettisesti nähdä paperilla oma kehitys. Nollasta sataan. Ja täytyy kertoa, että kyllä taas on motivaatiot kohdillaan. Tästä on todella hyvä jatkaa projektia ja lähteä kehittämään sitä omaa vartaloaan. Tässä kohtaa on nyt myös äärettömän tarkan pohdiskelun paikka, ottaisinko hetkeksi itselleni personal trainerin, joka rakentaisi sellaisen ohjelman, joka edesauttaisi vartalon muokkaamisessa. Itseasiassa olen asiaa jo pitkään pohdiskellut, mutta aina asia on vain jäänyt. Täytyy vielä miettiä. 

Mutta kaikenkaikkiaan tilanne nyt on hyvä. Viime päivinä olen ollut tyytyväinen peilikuvaani. Se on paljon se. Ja tuntuu siltä, että jonkinlainen itsevarmuus omasta kropasta on vain kasvanut, on oikeasti mukava pukea päälle housut, jotka eivät tosiaan lökötä, vaan antavat sille omalle vartalolle oikeutensa. Se tuntuu hyvälle ja huomaan jopa nauttivani siitä. Nyt tuntuu niin erilaiselta vähän laittautua, olla nainen. Ai että. Arvaa vaan, odotanko sitä kunnon kevättä ja kesää vielä enemmän? Kyllä. 

Ja vielä 28 päivää Naisten Kymppiin. Sain puhuttua "työlapseni" mukaan kympille, ihanat nuoret naiset viitsivät lähteä tämän vanhan kantturan kanssa hölkälle. Mutta meillä tulee olemaan hauskaa. Selvääkin selvempi on se, että ihan kymppiä ei meistä kukaan jaksa varmasti juosta, mutta edes se, että oma rohkeus riittää tuonne lähtemään, on jo voitto. Asiat, joista aiemmin on vain haaveillut, alkavat yksi toisensa jälkeen käymään toteen. Ja löysin vihdoin kunnon juoksutossut halvennusmyynnistä, minä olen niin pihi, että mieluummin odottelen ja etsin haluamani tavarat alennuksesta, kuin maksaisin niistä täyden hinnan. Enkä ikinä raaskisi laittaa 145 euroa juoksukenkiin, mutta 43 euroa raaskin. Todellinen löytö siis. Eikä minua haittaa se, että tossut ovat väriltään viime vuoden mallia. So what. 



Yhteenvetona voin sanoa, että olen nyt onnellinen. Olen saavuttanut jotain niin suurta, etten oikein kaikkea edes ymmärrä, mutta fiilikset on niin mahtavat, että tuntuu välillä, että pakahdun. Ja on vielä asioita, joita odottaa, niin työrintamalla kuin yksityiselämässä. Ja ne hymyilyttävät ja kutkuttavat. 
Kamalan vaikea edes kertoa fiiliksiä, mutta voisin tömistellä ja kiljahdella, eli olla oma itseni. 




Ei kommentteja: