keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Minä olen työtön, sinä olet työtön, mut mehän ei ollakkaan mittään

Melkein tekisi mieli lauleskella sitä työttömän arkiviisua, mutta en taida kuitenkaan kiduttaa sinua sillä. Katkeruuteen ei työnhakijalla ole sijaa, eihän se työpaikka päätä aukomalla löydy.

Itse luokittelen itseni tällä hetkellä erittäinkin aktiiviseksi työnhakijaksi. CV on päivitetty ajantasalle, hakemuksen sanamuotoon ja ulkoasuun kiinnitetty erityistä huomiota ja ilokseni työnantajat ovat sen nooteranneet. Mutta se nooteeraus ei nyt ihan riitä, pitää päästä henkilökohtaisesti tapaamaan mahdollista tulevaa työnantajaa. Ja mitä sitten tapahtuu?

Istutaan alas ja jutellaan. Käydään läpi työnhakijan osaamista ja vahvuuksia, niitä asioita, miksi juuri minut tulisi palkata ko. tehtävään. Kyllä. Ja sitten työnantaja kertoo yrityksestä, avoimesta tehtävästä, työyhteisöstä jne. Sellaista asiallista ja rakentavaa keskustelua. Ja yleensä sen tunnin aikana, joka tässä haastattelussa menee aikaa, selviää hyvin se, kohtaako ne henkilökemiat sillä tasolla, että hakija voisi siihen työyhteisöön soveltua.

Hakemiinin paikkoihin on parhaimmillaan ollut yli 700 hakijaa, joiden joukosta haastatteluun on kutsuttu muutamat potentiaalisimmat tyypit. Ilokseni olen ollut muutaman kerran jo mukana näillä loppumetrien kireissä. Mutta mitä sen jälkeen tapahtuu? Jäädään odottelemaan sitä päätöstä, joka on tarkoitus tehdä seuraavan viikon alussa..ikävä kyllä, näitä viikkoja kuluu sitten useampikin, eikä työnantajasta kuulu tuon taivaallista. Ei, vaikka laittaisin itse kyselyn perään.
Ymmärrän kiireen, mutten ymmärrä moukkamaista käytöstä. Mielestäni työnhakijaa tulee kunnioittaa sen verran, että kiitetään haastattelukäynnistä ja kerrotaan, miten rekrytointiprosessi sitten meni. Eli joku  toinen siihen palkattiin, eihän siinä sen kummempaa vaadita. Lyhyt ja kohtelias viesti. Ei vaikeaa. Ei ainakaan pitäisi olla.

Toinen lukunsa ovat sitten nämä myynti- ja markkinointiyhtiöt. Työntekijöitä haetaan työvoimapalveluiden sivuilla mitä jännimmillä nimikkeillä. Haetaan myyntipäällikköä, myyntijohtajaa, ryhmän vetäjää jne. Itse hain myyntijohtajan paikkaa ja pääsin ihan haastatteluunkin. Ja olisin saanut paikan. Ajattele, myyntijohtaja. Wuhuu. Joku voisi tuulettaa, mutta minä en.
Työpaikkailmoituksessa oli mm. myyntijohtajana tehtäväsi on vastata oman myyntipisteesi myyntitavoitteista, myynnin laadusta sekä myyntipisteen yleisilmeestä jne.
Kaikkihan oli hienosti siis. Alottaisinko jo heti perjantaina? En. Koska yrityksen oli tarkoitus vain palkata rivimyyjiä. Myyntijohtajaksi haluava istuisi yhtälailla 8 tuntia päivässä puhelin kourassa ja kilpailisi muiden aloittavien myyjien kanssa paikasta. Se, kuka suorituisi tehtävästään parhaiten, voisi päästä myyntijohtajaksi. Ja jos hyvä tuuri kävisi, myyntijohtaja voisi saada jopa 500 euron pohjapalkan kuukaudessa. 500 euroa. Toki siitä omasta ja ryhmän myynnistä tulisi provikoita, mutta jos myyntiryhmässä on esim. kaksi myyjää itsesi lisäksi, jopa minun laskupääni kertoo sen, ettei oikeasti myyntijohtajan palkka pääse sille oikeutetulle tasolleen.

Tuollainen työpaikkailmoittelu on mielestäni ensinnäkin harhaanjohtavaa, yrittäjä suoraan haastattelussa kertoi, että ilmituksilla on tarkoitus vain saada mahdollisimman moni istumaan siihen haastateltavan paikalle ja aloittamaan työt. Lisäksi koen itse, että oma ammattitaitoni ja osaamiseni aliarvioidaan tuossa täysin. Toki minullakin on vielä kehittymisen varaa monellakin saralla, mutten kuitenkaan koe, että ikäiseni, kokemukseni omaava osaaja olisi niin työpaikan tarpeessa, että lähtisin oikeasti tekemään sellaista, mikä ei tulevaisuuteni kannalta ole mitenkään hyödyllistä, eikä sillä, että osaamistani ja ihmisarvoani aliarvioidaan edes ehdottamalla tuollaisia ehtoja työsopimukselle.

En siis aloita töitä vielä perjantaina, mutta jonain perjantaina minä olen jo töissä. Koska tiedän, että oikeanlainen työnantaja osaa sitä osaamistani ja ammattitaitoa arvostaa oikealla tavalla. Ja on valmis jopa maksamaan palkkaa tehdystä työstä. Siihen asti etsitään aktiivisesti sitä oikeaa, koska se on siellä jossain.