Tänään näytti jo aika lupaavalle kelien suhteen tämä kesä. Oma lomani oli suunniteltu alkamaan juhannusta edeltävältä viikolta, mutta onni onnettomuudessa se siirrettiin niin positiivisen työruuhkan takia myöhemmäksi. Voin todeta, että olisin varmasti ollut pettynyt lomaani kun kelitkin olivat mitä olivat. Uskon vakaasti, että parin viikon päästä alkaa se kunnon kesä.
Meinaan todella ottaa rennosti loman ajan. Koko kevät on ollut niin työntäyteistä, muutamaa viikonloppua ja juhannusta myöten. Tosin ensi viikonloppuna mulla ei ole mitään ohjelmaa, luulen, että on korkea aika paneutua tähän huushollin ylläpitämiseen. Vaikka kotona asustaa pari nuorta kollia, eivät ne kotityöt oikein tahdo pysyä hanskassa, ainakaan niiltä osin mitä toivoisin.
Kroppa voi hyvin. 175 päivää leikkauksesta. Se tekee tasan 25 viikkoa. Leikkausarpi on vaalentunut tosi hienosti. Vähän vielä vasemmalta puolelta haavan päädyssä turvottaa, mutta so what. Antaa vain turvotella aikansa ja vaikka siihen vähän "koirankorvaa" jäisikin, se ei merkitse yhtään mitään. Kukaan ei huomaa sitä vaikka kulkisin bikinit päällä rannalla.
Tänä kesänä mä olen nauttinut. Nauttinut suunnattomasti siitä, ettei tarvitse laitella muotoilevia alkkareita hameiden tai mekkojen alle vaan vatsa pysyy hienosti kuosissaan ihan normi vetimillä.
Olin viime viikon lopulla muutaman työntekijäni kanssa Himoksella Iskelmäfestareilla tekemässä Elämyslahjoja tunnetuksi myös keski-suomessa ja oli suunnattoman ihanaa, että yhden työpilttini valinta mekokseni osui niin nappiin. Kovasti sain kiitosta siitä, miten upealta näytin ja tokihan jokainen nainen sellaisesta mieltyy.
Ja vielä se, että ne tyköistuvat vaatteetkin tuntuvat nykyään ihan mukavilta päällä, jes. Ja kivaa on myös se, että nyt voi etsiä halvennusmyynneistä oikeasti ihan kauniita vaatteita. Ennen oli hankalaa löytää oikeastaan yhtään mitään järkevän näköistä, koska piti ostaa niin valtavan isoja vaatteita. Nyt käytetään parhaimmillaan kokoa 36-38. On outoa katsoa kokolappuja kaupassa, tulee aina vähän sellainen epäuskoinen fiilis, mutta onneksi pääkoppa on vihdoin kuitenkin tullut sinuiksi tämän uuden vartalon kanssa.
Kiirettä on siis pitänyt. Viime viikolla to-su Himoksella, normi duunit siihen päälle ja sama toistuu ensi viikolla, tosin Jyväskylässä. Mutta mä nautin. Mä niin suunnattomasti nautin tästä. On erittäin mukava kertoa ihmisille meistä, mitä teemme ja miksi. Vaihtoehtoa tavaralahjoille on selvästi odotettu ja oman työni kannalta on hienoa, että myös kuluttajilta tulee festareilla tosi hyviä vinkkejä siihen, minkälaisia uusia elämyksiä he toivoisivat. Tämä helpottaa suunnattomasti omaa työtäni.
Ja kaikkihan tietävät, että mä olen ihan pöpinä Elastiseen, Yöhön, Juha Tapioon jne. Mikä voikaan olla kivempaa duunia kuin kertoa tätä asiaa ihmisille ja samalla kuulla niitä omia lemppareita livenä. Tykkään. Ja ehkä siksi jaksankin niin tätä hommaa.
Ja on kivaa tietty myös se, että palveluntarjoajat haluavat samalla tarjota mahdollisuutta kokeilla elämyksiään. Katapulttihypyn meinasin jättää välistä, mutta tällä kilpailuhengellä en suostunut siihen, että olisin jäänyt hannaamaan, kun nuoret innoissan katapultteja hyppivät. Benjihyppy oli hilkun päässä, mutta siihen se jäi. Ei vain rohkeus vielä riittänyt. Ehkä Jyväskylässä sitten, se nimittäin jäi kaivelemaan aika tavalla.
Tässä nyt vähän kuulumisia, erityisesti Hilkalle :) Ystävälleni, joka sosiaalisen median kautta pompsahti elämääni. Saman prosessin massunsa kanssa läpikäynyt kaveri, vertaistuki ja kannustaja, tsemppari. Kiitos, että olet olemassa.
Melkein voitaisiin käydä yhdessä bikinikaupoilla, mun mielestä joo.
Palataan murut, palataan. Paremmalla ajalla.
Meinaan todella ottaa rennosti loman ajan. Koko kevät on ollut niin työntäyteistä, muutamaa viikonloppua ja juhannusta myöten. Tosin ensi viikonloppuna mulla ei ole mitään ohjelmaa, luulen, että on korkea aika paneutua tähän huushollin ylläpitämiseen. Vaikka kotona asustaa pari nuorta kollia, eivät ne kotityöt oikein tahdo pysyä hanskassa, ainakaan niiltä osin mitä toivoisin.
Kroppa voi hyvin. 175 päivää leikkauksesta. Se tekee tasan 25 viikkoa. Leikkausarpi on vaalentunut tosi hienosti. Vähän vielä vasemmalta puolelta haavan päädyssä turvottaa, mutta so what. Antaa vain turvotella aikansa ja vaikka siihen vähän "koirankorvaa" jäisikin, se ei merkitse yhtään mitään. Kukaan ei huomaa sitä vaikka kulkisin bikinit päällä rannalla.
Tänä kesänä mä olen nauttinut. Nauttinut suunnattomasti siitä, ettei tarvitse laitella muotoilevia alkkareita hameiden tai mekkojen alle vaan vatsa pysyy hienosti kuosissaan ihan normi vetimillä.
Olin viime viikon lopulla muutaman työntekijäni kanssa Himoksella Iskelmäfestareilla tekemässä Elämyslahjoja tunnetuksi myös keski-suomessa ja oli suunnattoman ihanaa, että yhden työpilttini valinta mekokseni osui niin nappiin. Kovasti sain kiitosta siitä, miten upealta näytin ja tokihan jokainen nainen sellaisesta mieltyy.
Ja vielä se, että ne tyköistuvat vaatteetkin tuntuvat nykyään ihan mukavilta päällä, jes. Ja kivaa on myös se, että nyt voi etsiä halvennusmyynneistä oikeasti ihan kauniita vaatteita. Ennen oli hankalaa löytää oikeastaan yhtään mitään järkevän näköistä, koska piti ostaa niin valtavan isoja vaatteita. Nyt käytetään parhaimmillaan kokoa 36-38. On outoa katsoa kokolappuja kaupassa, tulee aina vähän sellainen epäuskoinen fiilis, mutta onneksi pääkoppa on vihdoin kuitenkin tullut sinuiksi tämän uuden vartalon kanssa.
Kiirettä on siis pitänyt. Viime viikolla to-su Himoksella, normi duunit siihen päälle ja sama toistuu ensi viikolla, tosin Jyväskylässä. Mutta mä nautin. Mä niin suunnattomasti nautin tästä. On erittäin mukava kertoa ihmisille meistä, mitä teemme ja miksi. Vaihtoehtoa tavaralahjoille on selvästi odotettu ja oman työni kannalta on hienoa, että myös kuluttajilta tulee festareilla tosi hyviä vinkkejä siihen, minkälaisia uusia elämyksiä he toivoisivat. Tämä helpottaa suunnattomasti omaa työtäni.
Ja kaikkihan tietävät, että mä olen ihan pöpinä Elastiseen, Yöhön, Juha Tapioon jne. Mikä voikaan olla kivempaa duunia kuin kertoa tätä asiaa ihmisille ja samalla kuulla niitä omia lemppareita livenä. Tykkään. Ja ehkä siksi jaksankin niin tätä hommaa.
Ja on kivaa tietty myös se, että palveluntarjoajat haluavat samalla tarjota mahdollisuutta kokeilla elämyksiään. Katapulttihypyn meinasin jättää välistä, mutta tällä kilpailuhengellä en suostunut siihen, että olisin jäänyt hannaamaan, kun nuoret innoissan katapultteja hyppivät. Benjihyppy oli hilkun päässä, mutta siihen se jäi. Ei vain rohkeus vielä riittänyt. Ehkä Jyväskylässä sitten, se nimittäin jäi kaivelemaan aika tavalla.
Tässä nyt vähän kuulumisia, erityisesti Hilkalle :) Ystävälleni, joka sosiaalisen median kautta pompsahti elämääni. Saman prosessin massunsa kanssa läpikäynyt kaveri, vertaistuki ja kannustaja, tsemppari. Kiitos, että olet olemassa.
Melkein voitaisiin käydä yhdessä bikinikaupoilla, mun mielestä joo.
Palataan murut, palataan. Paremmalla ajalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti