Ihmeelliset päivät. Olin jotenkin varautunut siihen, että tänään olen vähän alakuloinen ja mieli maassa, nuorimmainen lähti vajaaksi pariksi viikoksi pois kotoa, vaarin mökille lomailemaan. Emme ole Veetin kanssa ikinä olleet näin pitkään erossa. Jäpikkä on 15-vuotias reipas nuorimies ja äiti tällainen lälly. Niinhän sen piti mennä, mutta toisin kävi. Jotenkin heti aamusta lähtien ollut sellainen super onnellinen olo. En tiedä, ehkä tämä lomailu tuli sillä tavalla tarpeeseen, kuitenkin eniten olen aina potenut huonoa omaatuntoa pitkistä työpäivistä tämän nuorimmaisen osalta. Nyt on aikaa tehdä vaikka kellon ympäri töitä, ennen loman alkamista siis. Eipähän jää mitään roikkumaan loman ajaksi.
Mutta onnellisuus jäi taas mietityttämään urakalla. En tiedä, onko taas pian se aika kuukaudesta kun pitää ruotia ihan kaikki. Ja kyseenalaistaa kaikki. Vähän kuin eläisi kyselykautta uudelleen. Mitä varten ihminen elää? Ihminen elää ollakseen onnellinen. Ainakin minä pidän päämääränäni onnellisuutta. Mutta milloin olen tavoittanut sen päämäärään? Vaikka sitä onnellisuutta tavoittelee, en tosiaan osaa sanoa, milloin se on saavutettu. Jos mietin niitä menneitä onnellisia hetkiäni, en yhtään väheksy niitä, mutta onko mahdollista olla niitä hetkiä onnellisempi? On varmasti. Jos haluan olla onnellinen, minun on tehtävä elämästäni huikea elämä. Sellainen minun näköiseni elämä.
Olen tällä hetkellä onnellinen. Olen oikeastaan aivan suunnattoman onnellinen. Olen kerrankin ottanut itselleni vapauden olla viikonloppuna tekemättä yhtään mitään. Tai teen siis sitä, mitä minä haluan ja mikä minua sattuu huvittamaan. Tämä päivä meni prinsessapäivää viettäen kynsienlaitossa.
Aivan ihana palveluntarjoajamme kauneushoitola Glory for You tarjosi minulle mahdollisuuden olla koekaniinina heille ja en epäröinyt hetkeäkään tätä kutsua. Muutama viikko ehtikin taas mennä "ilman" kynsiä, joten nyt on taas paljon mukavampi olla.
Sitten kävin taistelua mieleni kanssa siitä, uskallanko vihdoin vuosien jälkeen laittaa bikinit rannalle. Jotenkin korvienväli ei ihan taipunut ajatukseen. En musta, milloin olisin biksuja käyttänyt. Onneksi minulla on maailman paras ystävä, joka kommentoi lähettämääni kuvaa rohkaisevasti. Harmi vain, etten sitten ehtinyt edes sinne rannalle auringon vielä porottaessa, mutta ensi kerralla sitten ehkä. Ehkä.
Lisäksi olen saanut nauttia omasta kodistani koko illan ihan yksin. Voin harrastaa kanavasurffailua ihan miten haluan eikä veskiin tarvitse jonotta. Eikä muuten tarvitse edes puhua kenenkään kanssa. Tämä on oikeasti aika harvinaista herkkua minulle
Ennen en liiemmin pitänyt yksinolosta, mutta nyt jotenkin tämä tuntuu todella hienolle. Ja jos ei nyt saa akkuja ladattua tulevia paria viikkoa varten niin ei sitten ikinä.
Töissä on nyt varmasti mukavaa hulinaa tulevien viikkojen aikana, otona hoidan myös asiakaspalvelun, mutta ei haittaa. Oma loma häämöttää näiden viikkojen takana, joten nämä hoidetaan vaikka päällään seisten.
Sellaista viikonloppua täältä. Huomenna sunnuntai, lepopäivä, taas.
Mutta onnellisuus jäi taas mietityttämään urakalla. En tiedä, onko taas pian se aika kuukaudesta kun pitää ruotia ihan kaikki. Ja kyseenalaistaa kaikki. Vähän kuin eläisi kyselykautta uudelleen. Mitä varten ihminen elää? Ihminen elää ollakseen onnellinen. Ainakin minä pidän päämääränäni onnellisuutta. Mutta milloin olen tavoittanut sen päämäärään? Vaikka sitä onnellisuutta tavoittelee, en tosiaan osaa sanoa, milloin se on saavutettu. Jos mietin niitä menneitä onnellisia hetkiäni, en yhtään väheksy niitä, mutta onko mahdollista olla niitä hetkiä onnellisempi? On varmasti. Jos haluan olla onnellinen, minun on tehtävä elämästäni huikea elämä. Sellainen minun näköiseni elämä.
Olen tällä hetkellä onnellinen. Olen oikeastaan aivan suunnattoman onnellinen. Olen kerrankin ottanut itselleni vapauden olla viikonloppuna tekemättä yhtään mitään. Tai teen siis sitä, mitä minä haluan ja mikä minua sattuu huvittamaan. Tämä päivä meni prinsessapäivää viettäen kynsienlaitossa.
Aivan ihana palveluntarjoajamme kauneushoitola Glory for You tarjosi minulle mahdollisuuden olla koekaniinina heille ja en epäröinyt hetkeäkään tätä kutsua. Muutama viikko ehtikin taas mennä "ilman" kynsiä, joten nyt on taas paljon mukavampi olla.
Sitten kävin taistelua mieleni kanssa siitä, uskallanko vihdoin vuosien jälkeen laittaa bikinit rannalle. Jotenkin korvienväli ei ihan taipunut ajatukseen. En musta, milloin olisin biksuja käyttänyt. Onneksi minulla on maailman paras ystävä, joka kommentoi lähettämääni kuvaa rohkaisevasti. Harmi vain, etten sitten ehtinyt edes sinne rannalle auringon vielä porottaessa, mutta ensi kerralla sitten ehkä. Ehkä.
Lisäksi olen saanut nauttia omasta kodistani koko illan ihan yksin. Voin harrastaa kanavasurffailua ihan miten haluan eikä veskiin tarvitse jonotta. Eikä muuten tarvitse edes puhua kenenkään kanssa. Tämä on oikeasti aika harvinaista herkkua minulle
Ennen en liiemmin pitänyt yksinolosta, mutta nyt jotenkin tämä tuntuu todella hienolle. Ja jos ei nyt saa akkuja ladattua tulevia paria viikkoa varten niin ei sitten ikinä.
Töissä on nyt varmasti mukavaa hulinaa tulevien viikkojen aikana, otona hoidan myös asiakaspalvelun, mutta ei haittaa. Oma loma häämöttää näiden viikkojen takana, joten nämä hoidetaan vaikka päällään seisten.
Sellaista viikonloppua täältä. Huomenna sunnuntai, lepopäivä, taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti