Toinen lomaviikko meneillään ja vielä yksi edessä. Tähän saakka loma on tuntunut hyvälle. Mukavia asioita ja ihan vain rentoa olemista.
Kuluneeseen viikkon on mahtunut paljon. On käyty tunteiden skaalaa läpi kaikissa mahdollisissa muodoissaan, on tullut surullisia uutisia, mutta myös hyviä asioita on tapahtunut.
Enon poismeno pysähdytti viikonloppuna, mutta elämä jatkaa kulkuaan, sen on vain pakko mennä niin.
Muutama päivä Tampereella teki tosi hyvää. Omaa aikaa ilman kellon kanssa juoksemista, hellää huolenpitoa, kunnon keskusteluhetkiä ja pari lasillista kuohuvaa. Asioita, joista tytöt tykkäävät.
Itselleni on ollut jollain tavalla välillä vaikeaa uskoa sitä, että joku ihminen todella aidosti välittää ja tykkää minusta, sillälailla aikuisten tavalla.
Omat epäilykset juontavat varmasti juurensa menneeseen, entiseen elämään. Fiilikset, että voiko tämä oikeasti olla totta, onko tuo ihminen täysin tärähtänyt tykätessään minusta jne. Jollain tavalla sen luvan antaminen itselleen on ollut hakusessa. Vaikka tuntuu hyvälle, sitä on välillä jostain kumman syystä ollut vähän varpaillaan, mutta en usko että enää.
Asioiden läpikäyminen ja avoin keskustelu teki todella hyvää, luurangot nostettu pois kolistelemasta ja vahva tunne siitä, että nämä kortit käännetään esiin. Tämä on pakko vain tsekata.
Mukavaa on myös se, että Mikan myötä olen saanut uusia ystäviä hänen sisaruksistaan. Aiemmin suhteissani ei ole juurikaan ollut tilanteita, joissa kumppanin sukulaisten kanssa olisi juurikaan oltu tekemisissä. Nyt on mukavaa saada extempore kutsuja sinne sun tänne, itseäni kun on aina ollut kovin vaikea houkutella lähtemään mihinkään. Tuntuu ihan kivalle.
Nuorimmainen leireilee edelleen riparilla ja ollaan nyt sentterin kanssa kahteen "tyttöön" kotosalla. Taas tuli fiilis siitä, miten hyvä onkaan oikeasti ottaa aikaa myös yksitellen näille pilteille. Oli se ikä mikä tahansa.
Perjantaina otetaan taas suunta Tampereelle, vähän Nightwishin konserttia ja laatu-aikaa myös serkun kanssa. Ollaan varmaan tänä kesänä tämän serkkulikan kanssa vietetty enenmmän aikaa yhdessä kuin naismuistiin. Sekin on kivaa.
Maailma makaa siis mallillaan. Työpilteiltä tuli maailman ihanin tervehdys vielä tänään, kukkanen, Fazerin sinistä levyllinen ja itkun aiheuttanut kortti. Jotkut vielä ilkeävät moittia nuoria, mutta kyllä ainakin minä olen sitä mieltä, että nuorissa on oikeasti se tulevaisuus, toisten huomioiminen ja reiluus muita kohtaan. Näistä tulee vielä entistä parempia työkavereita meille. Arvostan.
Kuluneeseen viikkon on mahtunut paljon. On käyty tunteiden skaalaa läpi kaikissa mahdollisissa muodoissaan, on tullut surullisia uutisia, mutta myös hyviä asioita on tapahtunut.
Enon poismeno pysähdytti viikonloppuna, mutta elämä jatkaa kulkuaan, sen on vain pakko mennä niin.
Muutama päivä Tampereella teki tosi hyvää. Omaa aikaa ilman kellon kanssa juoksemista, hellää huolenpitoa, kunnon keskusteluhetkiä ja pari lasillista kuohuvaa. Asioita, joista tytöt tykkäävät.
Itselleni on ollut jollain tavalla välillä vaikeaa uskoa sitä, että joku ihminen todella aidosti välittää ja tykkää minusta, sillälailla aikuisten tavalla.
Omat epäilykset juontavat varmasti juurensa menneeseen, entiseen elämään. Fiilikset, että voiko tämä oikeasti olla totta, onko tuo ihminen täysin tärähtänyt tykätessään minusta jne. Jollain tavalla sen luvan antaminen itselleen on ollut hakusessa. Vaikka tuntuu hyvälle, sitä on välillä jostain kumman syystä ollut vähän varpaillaan, mutta en usko että enää.
Asioiden läpikäyminen ja avoin keskustelu teki todella hyvää, luurangot nostettu pois kolistelemasta ja vahva tunne siitä, että nämä kortit käännetään esiin. Tämä on pakko vain tsekata.
Mukavaa on myös se, että Mikan myötä olen saanut uusia ystäviä hänen sisaruksistaan. Aiemmin suhteissani ei ole juurikaan ollut tilanteita, joissa kumppanin sukulaisten kanssa olisi juurikaan oltu tekemisissä. Nyt on mukavaa saada extempore kutsuja sinne sun tänne, itseäni kun on aina ollut kovin vaikea houkutella lähtemään mihinkään. Tuntuu ihan kivalle.
Nuorimmainen leireilee edelleen riparilla ja ollaan nyt sentterin kanssa kahteen "tyttöön" kotosalla. Taas tuli fiilis siitä, miten hyvä onkaan oikeasti ottaa aikaa myös yksitellen näille pilteille. Oli se ikä mikä tahansa.
Perjantaina otetaan taas suunta Tampereelle, vähän Nightwishin konserttia ja laatu-aikaa myös serkun kanssa. Ollaan varmaan tänä kesänä tämän serkkulikan kanssa vietetty enenmmän aikaa yhdessä kuin naismuistiin. Sekin on kivaa.
Maailma makaa siis mallillaan. Työpilteiltä tuli maailman ihanin tervehdys vielä tänään, kukkanen, Fazerin sinistä levyllinen ja itkun aiheuttanut kortti. Jotkut vielä ilkeävät moittia nuoria, mutta kyllä ainakin minä olen sitä mieltä, että nuorissa on oikeasti se tulevaisuus, toisten huomioiminen ja reiluus muita kohtaan. Näistä tulee vielä entistä parempia työkavereita meille. Arvostan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti