Jokainen saavutus alkaa päätöksestä yrittää

Ihana hiljaisuus kotona. Jälkikasvu viettämässä sunnuntai-iltapäivää leffassa. Aikaa taas omille ajatuksille ja mietteille. Lempparimusiikkia taustalla ja pussillinen liitulakuja vierellä. Elämä <3

Taas eletään sitä aikaa kuukaudesta, kun tekee mieli pohdiskella asioita syvällisesti, käydä välillä siellä menneissä pohjamudissa ja kivuta sieltä takaisin tähän päivään. 

Mitä kaikkea on reilun vuoden aikana oikeasti tapahtunut, miten ne asiat loksahtelivat jokainen omaan uomaansa ja löysivät omat paikkansa. Ja mitä ne antavat tänään.

Painonpudotusprojekti tuli viime viikolla valmiiksi. Tavoitteena ja salaisena haaveena oli päästä alle 70 kilon ja mitä se vaaka näyttikään, 69.9 kg. Sata grammaa alle sen 70 kilon, mutta se riitti. Aika moni tietää sen, miten kilpailuhenkinen olen, joten se, että voitin itseni tässä kilpailussa, antoi ihan mielettömät fiilikset. Se tunne, että onnistuin tässä, oli jotain niin merkittävää itselleni. Sen kunniaksi ostin pienen kakun, koska olin sen ansainnut. Toki sitä pientä kakkua syötiin perheen kesken monta päivää. Ei ole mikään vaihtoehto kerätä niitä tiputettuja kiloja takaisin, mutta elämästä pitää pystyä myös nauttimaan. Mitään en halua itseltäni kieltää, kunhan pysytään kohtuuksissa. Sitähän se painonhallinta parhaimmilaan onkin. 

Muutenkin on ollut fyysisesti ja psyykkisesti ihan mielettömän hyvät fiilikset. Musta on ollut jotenkin ihan älyttömän mukavaa olla nainen viime aikoina. Se lupa nauttia omasta naiseudesta, hyvästä olosta ja onnesta on varmasti näkynyt ulospäin. On mukava laittautua ja on oikeasti hienoa kävellä ryhdikkäänä ja tyytyväisenä omaan peilikuvaansa. Se on sellainen itselleni ihan äärettömän merkityksellinen saavutus. Siitä olen vilpittömästi ylpeä ja arvostan itseäni siitä, että suoriuduin tästä tehtävästä. 

Töissä menee myös hyvin. Vajaa vuosi elämyksellistä menoa, joka antaa minulle paljon. Tiedän olevani hyvä työihminen ja tiedän myös sen, että omaa osaamistani ja panostani arvostetaan. Ne asiat merkitsevät todella paljon. Työmotivaatio ei voisi olla yhtään tämän parempi, kuin se itselläni tällä hetkellä on. Vaikka tekemistä on paljon, nautin jokaisesta hetkestä. Huomaan omaavani jonkinaseteisia työnarkomaanin piirteitä itsessäni, mutta en koe niitä rasitteena. Niin kauan kun kaikki tuntuu hyvälle ja tuloksia tulee, olen laskematta työtuntejani. 

Suuria onnentunteita saa aikaan myös se, miten tiimini yhteishenki on parantunut ja tulokset sen myötä. On aivan älyttömän upeaa illalla keskustella skypessä nuoren työntekijän kanssa, joka tuulettaa aivan mielettömän upeita myyntituloksia. Meillä on niin mieletön yhdessä tekemisen meininki nykyään, että oikeasti muutama yritys voisi olla vähän kateellinen tästä. 

Suhderintamalla kaikki ennallaan. Kesä tulee olemaan haasteellinen aika meidän kahden kannalta, työkiireet vievät molempia vähän eri suuntiin ja asettaa tietenkin omat haasteensa kaikkeen. On hetkiä, jolloin tuntuu, että sen toisen osapuolen paikka olisi juuri sillä hetkellä vieressä, mutta se vierelläolo ei olekkaan mahdollista. Tällainen suhde vaatii kovaa työtä ja sitoutumista molemmilta. Se, ettei asioista voi puhua aina kasvotusten on haastavaa. On päiviä, jolloin tuntuu hakkaavansa päätä seinään, mutta sitten taas toisaalta, pitkään yksin olleena, tämä on erittäin toimiva ratkaisu tällä hetkellä,. En tietenkään voi tai halua kuvitella tilannetta, että muutaman vuoden päästä tilanne olisi ennallaan välimatkan puolesta siis. Tällaisenkin suhteen saa varmasti toimimaan, kun kaukosuhteen päättymiselle on päivämäärä, vaikka päivämäärä seuraavalle tapaamiselle, enää kymmenen päivää tai enää kaksi kuukautta. Uskon, että jos voi vaikka laskea päiviä seuraavaan tapaamiseen, jaksaa paremmin nähdä vaivaa suhteen toimivuuden eteen.

Tällaisessa suhteessa osa sanoista on varmasti vain lupauksia, joiden toteutumista kukaan ei voi taata. Elämä tietynlaisesssa illuusiossa ei välttämättä vie eteenpäin, joten pitää elää nyt, ei huomenna. Ja sen fyysisen läheisyyden korvaaminen whatsuppilla tai puhelinsoitolla on rankkaa, mutta sitten taas toisaalta, niiden jälkeen se pieni halaus on merkityksellinen.

Tälläinen suhde vaatii paljon keskustelua ja pelisääntöjä, keskustelua siitä, mikä on päämäärä ja mitkä ovat ne toisen odotukset. Mitkä ovat meidän tulevaisuuden suunnitelmamme ja menevätkö ne toiveet yhteen, mitä me yhdessä haluaisimme? Jännityksellä jäämme seuraamaan. 

Mutta sen tiedän, että jokainen saavutus alkaa päätöksestä yrittää.