Muutin parisuhdestatukseni sinkusta parisuhteessa olevaksi kuluneella viikolla, uskoisitko?
Pitkään sinkkuna eläneenä, se oli oikeastaan ihan hauska tehdä.
Toki näin vanhempana asioilla on tosi monta pointtia. Statusta ei päivitetty sen takia, että hei, katsokaa, mä en ole enää sinkku tai että hei, mä oon alkanut seukkaamaan.
Itselleni on aina ollut tärkeää se, että parisuhteessa ollaan luotettavia, uskollisia ja kunnioittavia toista kohtaan. Jotenkin tuntui, että vaikka olemme vasta tutustumisvaiheessa, on hienoa kertoa, että olen löytänyt ihmisen, johon haluan tutustua ja silloin kun näin tehdään, eli siis opetellaan olemaan yhdessä, haluaisin, että se tietynlainen sitoutuminen olisi jo alkumetreillä molemminpuolista. Opetellaan tuntemaan toisemme, tapamme, arvomaailmamme jne. ja opetellaan tuntemaan ne yhdessä, parisuhteessa. Monimutkaisesti selitetty, mutta koita ottaa selvää.
Vaikka kaikki on uutta ja ihmeellistä, on oikeasti ihan kiva huomata, että sitä uskaltaa antaa itselleen ja toiselle mahdollisuuden. Ikinä ei voi tietää, mitä tästä tulee. Pienin köpöttävin askelein eteenpäin ja päivä kerrallaan. Toivottavasti onnellista loppua kohden. Elämä on kuitenkin ihmisen parasta aikaa, eikä ketään ihmistä ole varmasti tarkoitettu yksin elämään. Asioiden ja joskus arjenkin jakaminen on hieno asia. Mutta kaikelle pitää antaa oma aikansa. Hääkellot eivät kilkata enkä ole vielä päättänyt sitä, minkälaisen sormuksen haluaisin.
On mukava huomata, että niistä omista peloista ja ennakkoluuloista huolimatta näille tunteille on sijaa. Joskus on mukava huomata kaipaavansa toista, on mukava leijua ihmeellisissä atosfääreissä tai muuten vain kävellä eteenpäin sellainen typerä virne naamalla. Eikä yhtään haittaisi se, että tunteet kasvaisivat entisestään. Voisin ehkä jopa sopeutua siihen, että joku oikeasti tykkää minusta :)
Omat tärkeät ihmissuhteeni eivät tule muuttumaan suhdestatuksen vuoksi. Minulle tärkeät ihmiset tulevat pysymään arjessani, huolimatta siitä, missä leijuisin. Toivoisin niin, että minulle tärkeät ihmiset tulisivat olemaan tärkeitä myös toiselle.
Hirveän paljon tuli myös onnitteluja ja tsemppiviestejä. Kiitos niistä jokaiselle. Onnea ei voi koskaan olla liikaa ja sitä on kiva toivottaa kavereille.
Muitakin mukavia asioita tapahtui, keskimmäinen lapsistani valmistui eilen ammattiin. Tunnen suurta kiitollisuutta ja onnea siitä, että pojan asiat ovat mallilllaan. Tutkintopaperit auttavat oman tulevaisuuden suunnittelussa ja antavat turvaa työelämää varten. Pojalla on siinä suhteessa vielä käynyt onni, että työpaikka on ollut jo jonkin aikaa vakituinen, eli nyt koulun päätyttyä, poika pääsee vähän paremmalla palkalla jatkamaan töitänsä. Se on melkein lottovoitto. Olen onnellinen lapseni puolesta.
Elämä näyttää parahita puoliaan enkä potki vastaan. En.
Pitkään sinkkuna eläneenä, se oli oikeastaan ihan hauska tehdä.
Toki näin vanhempana asioilla on tosi monta pointtia. Statusta ei päivitetty sen takia, että hei, katsokaa, mä en ole enää sinkku tai että hei, mä oon alkanut seukkaamaan.
Itselleni on aina ollut tärkeää se, että parisuhteessa ollaan luotettavia, uskollisia ja kunnioittavia toista kohtaan. Jotenkin tuntui, että vaikka olemme vasta tutustumisvaiheessa, on hienoa kertoa, että olen löytänyt ihmisen, johon haluan tutustua ja silloin kun näin tehdään, eli siis opetellaan olemaan yhdessä, haluaisin, että se tietynlainen sitoutuminen olisi jo alkumetreillä molemminpuolista. Opetellaan tuntemaan toisemme, tapamme, arvomaailmamme jne. ja opetellaan tuntemaan ne yhdessä, parisuhteessa. Monimutkaisesti selitetty, mutta koita ottaa selvää.
Vaikka kaikki on uutta ja ihmeellistä, on oikeasti ihan kiva huomata, että sitä uskaltaa antaa itselleen ja toiselle mahdollisuuden. Ikinä ei voi tietää, mitä tästä tulee. Pienin köpöttävin askelein eteenpäin ja päivä kerrallaan. Toivottavasti onnellista loppua kohden. Elämä on kuitenkin ihmisen parasta aikaa, eikä ketään ihmistä ole varmasti tarkoitettu yksin elämään. Asioiden ja joskus arjenkin jakaminen on hieno asia. Mutta kaikelle pitää antaa oma aikansa. Hääkellot eivät kilkata enkä ole vielä päättänyt sitä, minkälaisen sormuksen haluaisin.
On mukava huomata, että niistä omista peloista ja ennakkoluuloista huolimatta näille tunteille on sijaa. Joskus on mukava huomata kaipaavansa toista, on mukava leijua ihmeellisissä atosfääreissä tai muuten vain kävellä eteenpäin sellainen typerä virne naamalla. Eikä yhtään haittaisi se, että tunteet kasvaisivat entisestään. Voisin ehkä jopa sopeutua siihen, että joku oikeasti tykkää minusta :)
Omat tärkeät ihmissuhteeni eivät tule muuttumaan suhdestatuksen vuoksi. Minulle tärkeät ihmiset tulevat pysymään arjessani, huolimatta siitä, missä leijuisin. Toivoisin niin, että minulle tärkeät ihmiset tulisivat olemaan tärkeitä myös toiselle.
Hirveän paljon tuli myös onnitteluja ja tsemppiviestejä. Kiitos niistä jokaiselle. Onnea ei voi koskaan olla liikaa ja sitä on kiva toivottaa kavereille.
Muitakin mukavia asioita tapahtui, keskimmäinen lapsistani valmistui eilen ammattiin. Tunnen suurta kiitollisuutta ja onnea siitä, että pojan asiat ovat mallilllaan. Tutkintopaperit auttavat oman tulevaisuuden suunnittelussa ja antavat turvaa työelämää varten. Pojalla on siinä suhteessa vielä käynyt onni, että työpaikka on ollut jo jonkin aikaa vakituinen, eli nyt koulun päätyttyä, poika pääsee vähän paremmalla palkalla jatkamaan töitänsä. Se on melkein lottovoitto. Olen onnellinen lapseni puolesta.
Elämä näyttää parahita puoliaan enkä potki vastaan. En.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti