keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Syypää hymyyn

Miellyttävää ja mieletöntä. Mä olen niin havahtunut tähän elämään ja olemiseen kuin olla ja saattaa. Nyt todella tajuan sen, mitä kaikkea painonpudottaminen toi elämääni lisää.

Mulla on ollut tosi aktiivnen kevät. Tuntuu, että koko ajan on johonkin suuntaan menoa, mutta ne kaikki tuntuvat hyviltä asioilta, varsinkin kun mä jaksan niihin osallistua.
Viime viikolla meillä oli duuniporukan kanssa varsinainen elämyspäivä Perttulassa Vauhtifarmilla. Koko päivä erilaista aktiviteettiä ja tekemistä. Ja mä jaksoin olla mukana, eikä hävettänyt yhtään kisailla leikkimielisesti työkavereita vastaan, jotka ovat tosiaan reilusti mua puolet nuorempia.
Eilisen ja tämän päivän olin Tampereella, meillä alkaa siellä syksyllä jotain uutta ja kivaa, testailtiin vähän juttuja ja tietenkin hoidin muutaman muunkin työtapaamisen siinä samalla.
Itsevarmuus ja varmuus omasta vartalosta ovat tuoneet koko työminääni niin paljon hyvää. Se näkyy tuloksissa, se näkyy siinä, miten keskustelen ja neuvottelen palveluntarjoajien kanssa, se näkyy kaikessa. On hienoa, ettei tarvitse hävetä.



Loppuviikolle vielä ohjelmassa vähän lentosimulaattoria, ihan oikeaa lennätystä pienkoneella ja sunnuntaina Naisten Kymppi. Ensi viikolla sitten yksi tosi tärkeä VIP-tilaisuus. Ja mä suorastaan tärisen innosta. Mä niin odotan näitä kaikkia asioita elämässäni, etten ihan edes ymmärrä, miten tämä kaikki voikin olla näin kivaa.



Se, mikä tästä kaikesta tekee kanssa mielenkiintoisen, on pukeutuminen. On jokseenkin kiva laittautua nätiksi mennessäni tapaamisiin. Musta jotenkin tuntuu niin paljon erilaisemmalta nyt. On ihana vetäistä mekko päälle, laittaa korkkarit jalkaan ja vähän panostaa siihen naamavärkkiin. Ihanaa hössötystä ja ihanaa kevättä. Olenhan mä toki aina yrittänyt jotenkin ihmismäisesti pukeutua, mutta tämä on niin paljon hauskempaa.

Samoin se rohkeus uusien ihmisten tapaamisten suhteen on muuttunut. Voinkin kertoa, että mun elämään on tullut uusia ihmisiä, ihmisiä joiden kanssa on hauskaa.
Tuntuu, että olen tänä keväänä hymyillyt enemmän kuin viimeisten vaikkapa viiden vuoden aikana. Mulla on niin monta syytä tähän hymyyn. Sä olet yksi niistä. Ja sitten on ne kaikki muut ihanat asiat.
Musta tuntuu vieläkin, että tämä on se minun elämäni kevät. Nyt mä olen niin valmis kuin ihminen olla ja saattaa. Halitaanko?

Ei kommentteja: