Kymmenen kilsaa ja miljoona ajatusta

Et kyllä usko, mutta Naisten Kymppi on tempaistu! Aivan mielettömät fiilikset. Olisin voinut juosta vielä vaikka ja kuinka pitkään maaliin pääsyn jälkeen.
Kotimatkalla mietin sitä, etten ikinä olisi uskonut sitä, jos joku olisi muutama vuosi sitten sanonut, että musta tulee tällainen höyry liikkumisen suhteen. Voi olla, että olisin revennyt nauramaan niin, että lantionpohjalihakset olisivat joutuneet koville.

Mutta jos mietitään tilannetta jossa olin puolitoista vuotta takaperin; en ikinä uskonut tätä päivää näkeväni, oikeastaan, en edes ajatellut, että näin voisi käydä. Niin rapakuntoinen ihminen kuin minäkin olin, pelkkä rappusten kipuaminen sai hien pintaan ja hengästytti niin, että taju tuntui lähtevän. Ja nyt ollaan siinä pisteessä, että kympin lenkki menee melkein kuin vettä vaan.
Ja vielä se, että lenkkikaverit olivat parikymppisiä tyttöjä, enkä voi sanoa hävinneeni heille.
Mieletön tunne.
Ja päätettiin tyttöjen kanssa jatkaa tätä harrastusta. Elokuussa on ainakin Midnight Run, sinne mennään ja varmaan muuallekkin, jahka selvitellään missä on tapahtumia.

Ja hienoa on se, että nämä työpiltit ovat oikeasti innostuneet tekemään kaikkea mukavaa ja hyödyllistä kanssani. Jos mietin ystäväpiiriäni, ei siellä oikeastaan ole sellaisia henkilöitä, joiden uskoisin innostuvan näistä asioista. Ja toisaalta, kyllä tällainen työkavereiden yhdessä tekeminen ja asioiden jakaminen tiivistää sitä porukkaa. Ja kun puhalletaan yhteen hiileen, se tietää meille kaikille pelkkää hyvää.

Summa summarum, elämä näyttää taas parastaan, kaiken suhteen. Töissä menee hyvin, kotona asiat kohdillaan ja yksityiselämässä ollaan otettu harppauksia eteenpäin. Kaikki tuntuu niin hienolle. Mä melkein voisin aloittaa jo puidenkin halaamisen.
Mutta ylipäätään se, että olen antanut itselleni aikaa, olen antanut luvan omiin tunteisiini ja toiminut täysin niiden mukaan, siitä se kaikki hyvä alkaa. Ja on oikeasti hienoa huomata se, että tunteille on tilaa ja niitä tunteita on myös kaivannut. Ja niitä ei tarvitse kieltää.
Tuntuu, että se vanha elämä on jokseenkin kuopattu. Sinne mahtui paljon hyvääkin, ne hyvät asiat ja ihmiset ovat säilyneet ja saavatkin säilyä, mutta muita asioita minulla ei ole ikävä. Minä olen tullut nyt minuksi ja tykkään tästä. En halua ketään loukata omilla valinnoillani, mutta nyt pitää vain ajatella vähän itsekkäästi. Nyt on minun aikani ja meinaan nauttia siitä. Se on mun vuoro nyt. Ettäs tiedät :)

Mähän sanoin, että tästä tulee elämäni kesä. Kaikki merkit viittaavat siihen. Mutta ensin pitää taas vähän juosta.