sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Sinulla on kolme uutta viestiä…..

Mä olen vähän hämmentynyt. Tai oikeastaan vähän pyörällä päästäni, ihmeissäni. Koska mä olen vähän pikkusielu tai sitten mulla on itsetunto vain sen verran järkevällä tasolla, että koen, ettei minun tarvitse ihan kaikkea sulattaa. Ainakaan varattujen miesten yhteydenottoja, sellaisia vihjailevia yhteydenottoja sosiaalisessa mediassa. 
Eikä minun tarvitse selitellä sitä, miksi poistut kaverilistaltani kuin leppäkeihäs. 

Ymmärrän flirtin ja positiivinen flirttailu on ihan ok, kunhan se pysyy sillä tasolla, että toiselle tulee huomioitu olotila. Ei sen enempää. Parisuhteessa olevan flirttaillessa täytyy olla todella kartalla siitä, miten kunnioitetaan omia, kumppanin ja parisuhteen rajoja. Mielestäni tietyn rajan ylitys myös flirttailussa on loukkavaa minua ja sitä parisuhteessa olevan flirttailijan kumppania kohtaan. 

Mitä sillä flirttailulla haetaan? Pönkitystä sille omalle itsetunnolle, jännitystä ja sutinaa siihen omaan arkeenko? Positiivinen flirttailu, siis juuri se, että toiselle tulee huomioitu olotila, on parhaimmillaan sitä, että se tuo iloa elämään ja pilkettä silmäkulmaan, ei sen enempää.  Mutta kun lähdetään ylittämään näitä rajoja, puhutaan jo jonkinasteisesta pettämisestä. Jos flirttailija ei tiedosta itse niitä omia rajojaan, ollaan jo hakoteillä. 

Hyvä flirttailu on nokkelaa sananvaihtoa, asiallista ja juurkin sitä pilkettä silmäkulmassa tehtävää, hyväntahtoista. Vahvat seksuaaliset flirttikirjoitukset  eivät ole sopivia, sillä ne viestivät jostain ihan muusta kuin mukavasta pikku flirtistä, ainakin minun mielestäni. Koen itsetuntoni ja naiseuteni jo niin vahvana, etten kaipaa varattujen miesten seksuaalissävytteisiä "flirttejä", koska en pidä niitä edes hauskoina, saati huomaavaisina. Koen ne kuolaamisena ja se on vastenmielistä. Toki jokainen saa ja voi kokea ne asiat eritavalla. Minä koen sen näin. Enkä koe, että olisin parisuhdemarkkinoilla tyrkyllä vaikka statukseni onkin sinkku. Minä uskon edelleen siihen, että se onni ei tule etsimällä vaan elämällä. En pidä itseäni markkinatavarana, joten älä sinäkään pidä. 

Flirttaaminen on ihmiseltä ihmiselle viestintää, jonka tarkoitus ei ole johtaa seksuaalisviritteiseen ja suhdehakuiseen toimintaan, iskemiseen, vaan siinä kyse on enemmänkin käyttäytymistavasta ja elämänasenteesta: flirttailija on tyyppi/henkilö, jonka seurassa muilla on hyvä olla, myös minulla. Minä en koe oloani ahdistuneeksi hänen seurassaan. 

Niin ja se mun pointti nyt tässä jutussa oli mikä? No just se, että voit hyvin kommentoida kuviani vaikka facebookissa, kunhan teet sen oikeasti siististi. En kaipaa vihjailevia yksityisviestjä enkä näkemyksiäisi siitä, minkälaiset kuvat olisivat kanssa kivoja. 
Ja sitten mä kanssa toivoisin sitä, että eläisit ihan sitä omaa elämääsi parisuhteessasi, minulla ei ole nyt tarvetta sekoittaa elämääni yhtään millään tavalla eikä edes halua kuulua teidän suhteeseenne. Se on teidän juttu, ei minun. 

Jos löydät minut joltain deittipalstalta, silloin voit flirtata ihan mielinmäärin, juuri sillä omalla asiattomalla tavallasi, mutta voin sen verran auttaa sinua kertomalla, ettei sitä profiilia löydy.

Ja hei, kyllä mulla on huumorintajua, sen sinäkin varmaan ehkä tiedät. Asiat asioina ja pylly pois tyynyltä.





Ei kommentteja: