Mä olen vähän hämmentynyt. Tai oikeastaan vähän
pyörällä päästäni, ihmeissäni. Koska mä olen vähän pikkusielu tai sitten
mulla on itsetunto vain sen verran järkevällä tasolla, että koen, ettei minun
tarvitse ihan kaikkea sulattaa. Ainakaan varattujen miesten yhteydenottoja, sellaisia vihjailevia yhteydenottoja sosiaalisessa mediassa.
Eikä minun tarvitse selitellä sitä, miksi poistut kaverilistaltani kuin leppäkeihäs.
Ymmärrän flirtin ja positiivinen flirttailu on
ihan ok, kunhan se pysyy sillä tasolla, että toiselle tulee huomioitu olotila.
Ei sen enempää. Parisuhteessa olevan
flirttaillessa täytyy olla todella kartalla siitä, miten kunnioitetaan omia,
kumppanin ja parisuhteen rajoja. Mielestäni tietyn rajan ylitys myös
flirttailussa on loukkavaa minua ja sitä parisuhteessa olevan flirttailijan
kumppania kohtaan.
Mitä sillä flirttailulla haetaan?
Pönkitystä sille omalle itsetunnolle, jännitystä ja sutinaa siihen omaan
arkeenko? Positiivinen flirttailu, siis juuri se, että toiselle tulee huomioitu
olotila, on parhaimmillaan sitä, että se tuo iloa elämään ja pilkettä
silmäkulmaan, ei sen enempää. Mutta kun lähdetään ylittämään näitä
rajoja, puhutaan jo jonkinasteisesta pettämisestä. Jos flirttailija ei tiedosta
itse niitä omia rajojaan, ollaan jo hakoteillä.
Hyvä flirttailu on nokkelaa
sananvaihtoa, asiallista ja juurkin sitä pilkettä silmäkulmassa tehtävää,
hyväntahtoista. Vahvat
seksuaaliset flirttikirjoitukset eivät ole sopivia, sillä ne viestivät
jostain ihan muusta kuin mukavasta pikku flirtistä, ainakin minun mielestäni.
Koen itsetuntoni ja naiseuteni jo niin vahvana, etten kaipaa varattujen miesten
seksuaalissävytteisiä "flirttejä", koska en pidä niitä edes
hauskoina, saati huomaavaisina. Koen ne kuolaamisena ja se on vastenmielistä.
Toki jokainen saa ja voi kokea ne asiat eritavalla. Minä koen sen näin. Enkä
koe, että olisin parisuhdemarkkinoilla tyrkyllä vaikka statukseni onkin sinkku.
Minä uskon edelleen siihen, että se onni ei tule etsimällä vaan elämällä. En
pidä itseäni markkinatavarana, joten älä sinäkään pidä.
Flirttaaminen on ihmiseltä
ihmiselle viestintää, jonka
tarkoitus ei ole johtaa seksuaalisviritteiseen ja suhdehakuiseen toimintaan,
iskemiseen, vaan siinä kyse on enemmänkin käyttäytymistavasta ja
elämänasenteesta: flirttailija on tyyppi/henkilö, jonka seurassa muilla on hyvä
olla, myös minulla. Minä en koe oloani ahdistuneeksi hänen seurassaan.
Niin ja se mun pointti nyt tässä
jutussa oli mikä? No just se, että voit hyvin kommentoida kuviani vaikka
facebookissa, kunhan teet sen oikeasti siististi. En kaipaa vihjailevia
yksityisviestjä enkä näkemyksiäisi siitä, minkälaiset kuvat olisivat kanssa
kivoja.
Ja sitten mä kanssa toivoisin
sitä, että eläisit ihan sitä omaa elämääsi parisuhteessasi, minulla ei ole nyt
tarvetta sekoittaa elämääni yhtään millään tavalla eikä edes halua kuulua
teidän suhteeseenne. Se on teidän juttu, ei minun.
Jos löydät minut joltain deittipalstalta,
silloin voit flirtata ihan mielinmäärin, juuri sillä omalla asiattomalla
tavallasi, mutta voin sen verran auttaa sinua kertomalla, ettei sitä profiilia
löydy.
Ja hei, kyllä mulla on
huumorintajua, sen sinäkin varmaan ehkä tiedät. Asiat asioina ja pylly pois
tyynyltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti