Tuuletuksia!! Mittari ilmoitti eilen kolmenkymmenenkahden (32) kilon painonpudotuksesta. Nyt se paino saa luvan olla siinä. Reilusti normaalipaino pituuteni, 178 cm nähden ja painoindeksikin on humsahtanut 22.4 lukemiin. Ei ollenkaan hullumpaa. Ainakin itse olen tyytyväinen, oikeastaan ihan älyttömän tyytyväinen.
Ja muuten, viikonloppuna ensimmäistä kertaa kokovartalopeilistä minua katsoi hoikempi minä. Totuushan on se, että pää käy tässä projektissa hitaammalla kuin kroppa. Tähän asti olen nähnyt edelleen itseni pienenä punkerona, nyt peilistä tuijotti hoikka minä. Ai jai. Ja oli ihana nähdä ystäviä pitkästä aikaa, jotka toki huomasivat heti muutokseni ja kyllä, heidän kauniit sanansa olivat mannaa korvilleni. Kiitos niistä.
Mietin ruokaillessani sitä, mistä olen joutunut luopumaan tämän elämäntaparemontin myötä, enkä keksinyt oikeastaan mitään. Olenhan toki luopunut mm. monta kertaa viikossa olleista Fazerin sinisistä suklaalevyistä, mutta kun niitäkään ei oikeasti ole tehnyt mieli. Olen luopunut tupakasta, koska haluan, että happi kulkee kunnolla ja jaksaisin treenata, jotta iho ei näyttäisi 60-vuotiaan iholta. Ei paha tuokaan luopuminen. En ole luopunut mistään sellaisesta asiasta, joka kävisi riepomaan. Voin huoletta syödä silloin tällöin ulkona, voin ottaa sitä suklaata, kohtuudella ja voin juoda sen siiderin, jos mieleni tekee. Olen selvästi sinut tämän pysyvän muutoksen kanssa, se on mielestäni pääasia.
Voita meillä käytetään edelleen, kohtuudella kyllä, sekä syömme ihan tavallista kotiruokaa. Toki siinä ruuassa on havaittavissa merkkejä terveellisemmästä ruokavaliosta. Kasviksia meillä on aina syöty, toki omalla lautasellani niitä on nähty ehkä aikasempaa enemmän. Mutta koska olen aina ollut perso ruualle, huomaan, että edelleen nautin ruuanlaitosta ja edelleen meillä syödään ihan hyvin. Jälkikasvukaan ei ole juurikaan moittinut ruokavaliotamme, koska heidän äitinsähän laittaa maailman parasta ruokaa.
Itselläni tämä päätös on lähtenyt korvienvälistä. Sain inspiraation, tahdoin ja nyt nautin tuloksista. Ja liikkumisesta tuli minulle elämäntapa. Tätä tulen jatkamaan, koska tämä on niin mun juttu.
Ja mikä mahtavinta, saan tsempata myös muita. Ensimmäinen tsempattavan kanssa aloitellaan hänen elämäntapamuutoksensa kanssa ja tiedän, että siinä tulee käymään hyvin. Päätöshän lähtee meistä jokaisesta, mutta jos minä voin omalla esimerkilläni ja kannustuksellani helpottaa sitä polkua, teen sen erittäin mielelläni. Joku haluaa saarnata uskonnosta, minä haluan saarnata terveellisen elämän mukanatuomista eduista, koska niitä piisaa ja lisää tulee koko ajan.
Seuraavassa bloggauksessa käydään läpi kuvien kanssa sitä "sellainen minä olin, sellaiseksi minä en enää tule" juttuja sekä tätä nykyhetkeä. Olen valmis tulemaan sinunkin eteen näine hyvineni. Koska minä en häpeä enää itseäni, mä olen nyt aika valmis. Jos ei oteta tuota vatsan löysää nahkaa huomioon :))
Ja muuten, viikonloppuna ensimmäistä kertaa kokovartalopeilistä minua katsoi hoikempi minä. Totuushan on se, että pää käy tässä projektissa hitaammalla kuin kroppa. Tähän asti olen nähnyt edelleen itseni pienenä punkerona, nyt peilistä tuijotti hoikka minä. Ai jai. Ja oli ihana nähdä ystäviä pitkästä aikaa, jotka toki huomasivat heti muutokseni ja kyllä, heidän kauniit sanansa olivat mannaa korvilleni. Kiitos niistä.
Mietin ruokaillessani sitä, mistä olen joutunut luopumaan tämän elämäntaparemontin myötä, enkä keksinyt oikeastaan mitään. Olenhan toki luopunut mm. monta kertaa viikossa olleista Fazerin sinisistä suklaalevyistä, mutta kun niitäkään ei oikeasti ole tehnyt mieli. Olen luopunut tupakasta, koska haluan, että happi kulkee kunnolla ja jaksaisin treenata, jotta iho ei näyttäisi 60-vuotiaan iholta. Ei paha tuokaan luopuminen. En ole luopunut mistään sellaisesta asiasta, joka kävisi riepomaan. Voin huoletta syödä silloin tällöin ulkona, voin ottaa sitä suklaata, kohtuudella ja voin juoda sen siiderin, jos mieleni tekee. Olen selvästi sinut tämän pysyvän muutoksen kanssa, se on mielestäni pääasia.
Voita meillä käytetään edelleen, kohtuudella kyllä, sekä syömme ihan tavallista kotiruokaa. Toki siinä ruuassa on havaittavissa merkkejä terveellisemmästä ruokavaliosta. Kasviksia meillä on aina syöty, toki omalla lautasellani niitä on nähty ehkä aikasempaa enemmän. Mutta koska olen aina ollut perso ruualle, huomaan, että edelleen nautin ruuanlaitosta ja edelleen meillä syödään ihan hyvin. Jälkikasvukaan ei ole juurikaan moittinut ruokavaliotamme, koska heidän äitinsähän laittaa maailman parasta ruokaa.
Itselläni tämä päätös on lähtenyt korvienvälistä. Sain inspiraation, tahdoin ja nyt nautin tuloksista. Ja liikkumisesta tuli minulle elämäntapa. Tätä tulen jatkamaan, koska tämä on niin mun juttu.
Ja mikä mahtavinta, saan tsempata myös muita. Ensimmäinen tsempattavan kanssa aloitellaan hänen elämäntapamuutoksensa kanssa ja tiedän, että siinä tulee käymään hyvin. Päätöshän lähtee meistä jokaisesta, mutta jos minä voin omalla esimerkilläni ja kannustuksellani helpottaa sitä polkua, teen sen erittäin mielelläni. Joku haluaa saarnata uskonnosta, minä haluan saarnata terveellisen elämän mukanatuomista eduista, koska niitä piisaa ja lisää tulee koko ajan.
Seuraavassa bloggauksessa käydään läpi kuvien kanssa sitä "sellainen minä olin, sellaiseksi minä en enää tule" juttuja sekä tätä nykyhetkeä. Olen valmis tulemaan sinunkin eteen näine hyvineni. Koska minä en häpeä enää itseäni, mä olen nyt aika valmis. Jos ei oteta tuota vatsan löysää nahkaa huomioon :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti