Gadgetissa oli virhe

torstai 29. toukokuuta 2014

Kaikella rakkaudella...

Wow mikä päivä. Joidenkin mielestä varsin tylsä ja turha pyhäpäivä ja vielä tempaistu keskelle viikkoa. Mä olen taas nauttinut tästä päivästä täysin rinnoin ja rintalihaksin. Harvinaista herkkua heti aamusta, huomata heräävänsä vasta, kun aamu oli jo pitkällä.

Jännä, miten sitä oikeasti nykyään osaa nauttia niinkin pienistä asioista, kuten saunominen yksin. Omassa kodissani en ikinä raahaudu yksin viereiseen rappuun saunomaan, vaikka se saunavuoro onkin.  Jumpan jälkeen oli niin autuaallisen seesteinen olo ollessani parhaassa seurassa kuntosalin saunassa. Vain minä ja minä. Ja meillä oli minun kanssani paljon juteltavaa ja mietittävää. Minulla ja melkein parhaalla ystävälläni, minulla.
Se ihan oikea paras ystävä on oikeasti ihan fyysinen ihminen ja osaa jutella kanssani jopa ääneen, joten sinun ei tarvitse nyt huolestua mielenterveydestäni.

Myönnän, että teen usein yltiöpositiivisia tilapäivityksiä Facebookkiin;

Kukahan se tänään kölli ysiin asti punkassa? Oliko se pikku Katri? Joo-o. 
Tänään voisin halata ja rutistaa koko maailmaa, koska mä vaan olen niin hyvällä tuulella. Piltitkin saavat nukkua niin pitkään kuin mieli tekee  Turha se on lähteä ketään väkipakolla herättelemän ja kiukkuamaan, otetaan ilon kautta vaan.
Maailman parasta helatorstaita meille kaikille 


Ihan jees päivä. Todistus noudettu. Sentteri haki myös omat tulevat duunivaatteensa ja pääsikin sitten aloittamaan työt samantien eikä vasta viikon päästä! Jännä ajatella mun pilttiä vartijan vaatteet päällä Itiksessä, milloin hän niin isoksi kasvoi? Ja vanhimmainen on vääntänyt juustokakun mamille, mulle jää sitten varmaan nuorimmaisen kanssa keittiön siivous En moiti eloa tänään.

Niin hieno aamu, etten malttanut edes nukkua. Tälle päivälle olen asettanut niin suuret odotukset ainakin tuon kelin suhteen. 
Ja arvaappas mikä mennä lätkähti jo uuniin? Pulled pork pääsi sinne ottamaan viiden tunnin lämmöt itseensä. Sillä aikaa ehtii hyvin käymään spinnaamassa  Ja sitten Tikkurilaan kuuntelemaan Agentseja. Wolaa. Voisiko elämä yhtään paremmalta tuntua, ainakaan tänään.
Oho, huomenet meinasi unohtua, huomenta!!


Onko vähän ärsyttävää? Saattaahan se olla. Mutta ehkä mua enemmän ärsyttäisi se iänikuinen valittaminen. Valittaminen niistä omista valinnoista, joille voisi oikeasti tehdä jotain. Mietin omaa ystäväpiiriäni, enkä nyt halua loukata ketään, valituksen aiheitahan jokaisella riittää. Minun ystäväni valittavat ihmissuhteistaan, ylipainosta, työstä, rahattomuudesta. Jokainen meistä sortuu valittamiseen, jopa minä, superihminen ;) Minäkin valitan. Mutta silloin, kun sen ystävyyden ainoa tarkoitus tuntuu olevan se, että minulle purkaudutaan ja valitetaan siitä oman elämän kurjuudesta, silloin ollaan väärillä raiteilla. On oikeasti kuluttavaa kuunnella kerta toisensa jälkeen ne samat tekosyyt siitä, miksi asiat eivät ole muuttuneet sitten viime keskustelun. Minäkin olen jumpannut olkapäitäni ja hartioita, mutta eivät nekään mahdottomia kanna. Voisitko sinä ymmärtää sen. 



Olen yrittänyt karsia negatiivisuutta pois elämästäni, vihdoinkin. Mielestäni olen jo niin vahva, että voin kertoa sen, mihin minun voimavarani riittävät. Haluan toki olla läsnä ystävilleni, mutta en halua olla pelkästään se kuuntelija, paskan vastaanottaja, neuvonantaja. Kun ei meidän kenenkään elämä ole sitä ruusuilla tanssimista joka päivä, tai edes joka toinen päivä. 

Toki minä kuuntelen, ihan varmasti kuuntelen. Mutta siinä vaiheessa, kun olen kuunnellut samaa valitusvirttä yli puoli vuotta, sinun tekemättä asioiden eteen itse mitään, minä ummistan jo korvani. Koska minulla on lupa siihen. En minä voi tehdä niitä asioita sinun puolestasi. Sinun pitää ihan itse ne tehdä. Sinä etsit sen uuden työpaikan, sinä aloitat sen laihdutuskuurin, sinä puhut asiasi vaimon/miehen kanssa. Sinä, koska sinähän sitä elämääsi elät. Minä voin tsempata sinua, mutta tiettyyn rajaan asti. Koska minullakin on oma elämäni ja nyt minulla on tarve sitä elää ja siitä nauttia. Se ei ole sinulta pois, itseasiassa, juuri sen takia minä tulen nyt sinulle sanomaan, kun mittani on täysi. 
Haluan pitää sinut ystävänäni, mutta en halua kantaa vastuuta sinun elämästäsi, se on sinun tehtäväsi. 
Minä olen tehnyt ne omat valintani ja voin hyvin. Olisiko nyt sinun vuorosi, ystäväni?

Ja hei, soitellaan ja nauretaan!! Nähdään ja halataan. Koska meillä on ihania asioita kerrottavana. Ainakin minulla! Arvaas mitä??? 

Kaikella rakkaudella

Ei kommentteja: