Mä pääsen vähän turhan helpolla nykyään kampaajakäyntieni kanssa, ainakin entiseen verrattuna. Oma luottokampaajani tekee nimittäin töitään ulko-oveltani noin 20 metrin päässä. Enää ei tarvitse soitella ja kysellä aikoja ympäri kyliä, olen löytänyt paikkani. Vihdoin. Aikaisemmin ei oikeastaan ollut edes väliä, kuka hiukseni leikkasi, lähinnä se on ollut aina hinta, joka on ratkaissut asian.
Nyt voin roskiksen vientireissulla kävellä kampaamoon ja varata ajan. Helppoa ja kätevää.
Voit kurkata itsekkin kampaamoon sisään; Lepuskin Letti
Mikä saa ihmisen menemään kerta toisensa jälkeen saman kampaajan käsittelyyn? Olisiko viisasta välillä vaihtaa tekijää, pysyisikö sellainen tietynlainen freesaus paremmin hiusmallissa?
Ei mielestäni. Kerrankin minulla on nyt tekijä, joka tietää tyylini, tai siis sen oletetun tyylini, tyylitajuttomuuteni nimittäin voidaan myös luokitella tyyliksi ;)
On niin kovin helppoa istahtaa penkille ja puhua kampaajan kanssa samaa kieltä. Ne ovat asioita, joita arvostan. Voin huoleti kertoa, etten itse tiedä mitä tukalle tulisi tehdä, hän kyllä tietää ja antaa vinkkejä. Varsinkin väsyneenä se on kullanarvoista tietoa.
Mulla on ollut nyt vuosikymmenet lyhyt malli hiuksissa. Katselin jokunen aika takaperin vanhoja kuvia ja huomasin, että esikoista odottaessa hiukseni ulottuivat olkapäille. Katri 23 v näytti aivan 55 vuotiaalta. Sen kuvan mieleenpalauttaminen pitää minut ruodussa, ei tule mieleenkään kasvattaa hiuksia.
Muutama kuukausi sitten annoin ensimmäisen kerran leikata hiuksiini sivusiilin ja olen ollut ratkaisuuni tyytyväinen, helppoa ja kätevää, ainakin toispuoleisesti. Oma hiuslaatuni on peritty isältäni, piikkisuora luonnonkihara, joten tuo siili-osio on äärettömän helppo, ei tarvitse menettää hermoja joka aamu.
Tänään lyhennettiin hiusta puolella, saavathan pojatkin kesäksi kesätukat, miksen minäkin. Otsatukkaa karsittiin reilulla kädellä, ei tarvitse sitäkään kesän kiireissä pyyhkiä pois silmiltä. Samalla kun hiusta tippui lattialle, tuntui, että painoa tipahtaa samaan tahtiin. Nyt on tosi köykäinen olotila.
Se, mitä myös arvostan kampaajassani on se, että voin astua kynnyksen yli tukka märkänä ja juuri itse värjättynä. Vähävaraisena pitää säästää sieltä, missä se on mahdollista. Eihän se kotivärjäys ole verrattavissa ammattilaisen työnlaatuun, mutta välillä se on vain tehtävä itse. Tänään tempaisin vähän punaisemman värin, kampaajaani siteeratakseni; minulle ei vain sovi totisen tädin värit, tämä on hyvä.
Ja poikani käyvät myös samassa paikassa, yksi teini ja yksi juuri aikuisiän saavuttanut sälli. Eivätkä ole kertaakaan moittineet. Juttua tuntuu heilläkin kampaajan kanssa löytyvän.
Halusin tällä bloggauksella oikeasti kiittää omaa palveluntarjoajaani. Minä olen perheeni kanssa tyytyväinen työn laatuun, hintatasoon ja keskusteluseuraan, joita kampaamokäynneillämme saamme. Sen yhteisen sävelen löytyminen kun ei välttämättä aina ole itsestään selvyys eikä olisi mukava istua käsittelyssä, jossa työn tekijän kanssa ei olisi mitään puhuttavaa. Minä ainakin vaivaannun niissä hetkissä.
Nyt mulla on siis taas tukka hyvin, kaikki hyvin. Täytyy vain lähteä nyt ulkoiluttamaan mun uutta päätä :) Hyvää viikonloppua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti