Ihan totta, mä inhoan shoppaamista. Mua hermostuttaa kiertää kaupasta toiseen, riisuutua sovituskopeissa, joissa valotkin on ihan liian kirkkaat ja saavat naaman näyttämään punaisen riemun kukertavalta, tukka näyttää aina olevan länässä ja ärsyttää kantaa sitä vaate-arsenaalia sinne koppiin, vedellä montaa eri retonkia päälle, pyörähtää siinä olemattoman peilin edessä jne.
Mä en näe shppailussa mitään positiivista.
Mun pitää nyt löytää itselleni kesäksi mekkoja ja ylipäätään uusia vaatteita, jotka pysyisivät päällä. Aloitin urakan eilin, mekkojen osalta. Kiersin 6 eri kauppaa, sovitin toistakymmentä mekkoa, muutamat olivat ihan kivan oloisia, hintalapussa oli vain väärä numerosarja. Eli tulin pois tyhjin käsin.
Nettikaupat, olisiko siinä mulle ratkaisu? Ei, en usko. Mä en taas oikein usko, että ne postin mukana saapuvat koltut olisivat yhtä tyylikkäitä minun päälläni kuin ne ovat netissä. Eikä mua huvita sitten kiikutella niitä paketteja ees sun taas. Eli mä aion pysytellä ihan perinteisessä shoppaamisessa.
Välillä on hauska kuunnella nuorempien juttuja siitä, miten treffaavat jossain kauppakeskuksessa ja hengaavat siellä, kiertelevät putiikkeja vailla mitään päämäärää…minä en kestäisi. Jos jotain tarvitsen, se haetaan pois, mutta ajantappaminen kaupoilla ei vain ole mun juttuja. Toiset tykkäävät siitä, se on ihan ok, mua ei vain kannata pyytää sellaisiin tapaamisiin :)
No entäs miehet sitten, tai lähinnä ne miehet, jotka kuuliaisesti seurailevat naistaan rättikaupasta toiseen. Hiihtelevät kuin varjo siellä perässä. Mulla menisi hermo. Jos en itsekkään tykkää shoppailusta, miksi ihmeessä haluaisin jonkun raahautuvan perässäni velvollisuuden tunteesta. En ymmärrä.
Säälittää välillä katsella, kun emäntä on sovituskopissa ja isäntä istuu naama nurinperin jonkun penkin päällä, tuskanhiki otsalla. Se on sitä yhteistä aikaa, yhdessä tekemistä varmaan.
Toki, onhan se mukava, jos makutuomari on mukana, en sitä sano, mutta ehkä kannattaisi kuitenkin ihan itse käydä ensin kierroksella, valita ne potentiaaliset vaatteet ja sitten kun on jotain jo esiteltävää, sitten pyytää se esim. kumppani mukaan antamaan mielipiteitä. En mä tiedä.
No, tämä mekkoprojekti nyt saa sitten luvan vielä jatkua. Tytär saa tulla ensi viikolla tsekkaamaan pari klenninkiä, jotka olivat ainakin ensinäkemältä ihan jees. Ehkä ne sitten tarttuvat mukaan tai sitten annetaan asian olla, hetken aikaa. Monestihan siinä käy niin, että se just mun mekko tuleekin vastaan ihan odottamatta. Toivottavasti hyöstettynä jollain -70% hintalapulla.
Mä en näe shppailussa mitään positiivista.
 |
| Hikistä ja ärsyttävää hommaa |
Mun pitää nyt löytää itselleni kesäksi mekkoja ja ylipäätään uusia vaatteita, jotka pysyisivät päällä. Aloitin urakan eilin, mekkojen osalta. Kiersin 6 eri kauppaa, sovitin toistakymmentä mekkoa, muutamat olivat ihan kivan oloisia, hintalapussa oli vain väärä numerosarja. Eli tulin pois tyhjin käsin.
Nettikaupat, olisiko siinä mulle ratkaisu? Ei, en usko. Mä en taas oikein usko, että ne postin mukana saapuvat koltut olisivat yhtä tyylikkäitä minun päälläni kuin ne ovat netissä. Eikä mua huvita sitten kiikutella niitä paketteja ees sun taas. Eli mä aion pysytellä ihan perinteisessä shoppaamisessa.
Välillä on hauska kuunnella nuorempien juttuja siitä, miten treffaavat jossain kauppakeskuksessa ja hengaavat siellä, kiertelevät putiikkeja vailla mitään päämäärää…minä en kestäisi. Jos jotain tarvitsen, se haetaan pois, mutta ajantappaminen kaupoilla ei vain ole mun juttuja. Toiset tykkäävät siitä, se on ihan ok, mua ei vain kannata pyytää sellaisiin tapaamisiin :)
No entäs miehet sitten, tai lähinnä ne miehet, jotka kuuliaisesti seurailevat naistaan rättikaupasta toiseen. Hiihtelevät kuin varjo siellä perässä. Mulla menisi hermo. Jos en itsekkään tykkää shoppailusta, miksi ihmeessä haluaisin jonkun raahautuvan perässäni velvollisuuden tunteesta. En ymmärrä.
Säälittää välillä katsella, kun emäntä on sovituskopissa ja isäntä istuu naama nurinperin jonkun penkin päällä, tuskanhiki otsalla. Se on sitä yhteistä aikaa, yhdessä tekemistä varmaan.
Toki, onhan se mukava, jos makutuomari on mukana, en sitä sano, mutta ehkä kannattaisi kuitenkin ihan itse käydä ensin kierroksella, valita ne potentiaaliset vaatteet ja sitten kun on jotain jo esiteltävää, sitten pyytää se esim. kumppani mukaan antamaan mielipiteitä. En mä tiedä.
 |
| En mä mitään hääklenninkiä mennyt katsomaan, mutta tää vois jopa toimia. Mä jään odottamaan sitä kosintaa. |
No, tämä mekkoprojekti nyt saa sitten luvan vielä jatkua. Tytär saa tulla ensi viikolla tsekkaamaan pari klenninkiä, jotka olivat ainakin ensinäkemältä ihan jees. Ehkä ne sitten tarttuvat mukaan tai sitten annetaan asian olla, hetken aikaa. Monestihan siinä käy niin, että se just mun mekko tuleekin vastaan ihan odottamatta. Toivottavasti hyöstettynä jollain -70% hintalapulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti