Vappu ohitettu, serpentiinejä keräilty lattioilta ja lampuista, tungettu roskikseen. Ilmapallot pitää vielä paukuttaa rikki. Musta on tullut tylsä.
Toki lasten ollessa pieniä, nämä olivat ihan hauskoja juhlia, tai ei välttämättä juhlia, mutta arjen katkaisijoita kuitenkin. Jotain extraa. Munkkeja ja itsetehtyä simaa. Nyt pullo ostettua simaa ja pari hillomunkkia ihan vain sen vapun vuoksi. Toki hyvää ruokaa on tarjolla aina, siitä ei tingitä.
Huomaan käyväni sellaista tunteiden vuoristorataa nyt läpi, etten muista milloin viimeksi. Kevät on tehnyt tepposensa, kroppa ja mieli saattavat mennä vähän ylikierroksilla.
On itseasiassa aika vaikeaa olla nainen. Ei sillä, että miehenä olisi sen helpompaa, mutta onhan tämä vähän nurinkurista. Rauhaton mieli etsii ja silti stoppaa ajatukset heti alkuunsa. Ei vain anna hetkeä eikä tilaisuutta. Ehkä siksi, koska ei ole valmis. Pitääkö odottaa jotain maagista hetkeä, nyt se alkaisi? Mikä?
Jotenkin sitä on siirtänyt ajatuksia ja tekemisä siihen hetkeen, kun peilistä katsoisi se hoikempi minä. Ne ovat niitä sitku-juttuja. Sitten kun olen hoikempi, sitten kun olen sitä ja tätä. Sitku. Mutta mitä jos sitten huomaakin, ettei oikein osaakkaan haluta mitään? Entä jos onkin melkein tyytyväinen näin. Pitäisikö haluta muka enemmän?
Jos sanotaan, että pitää ottaa aikaa itselleen ja alkaa elämään itselleen, miten sellainen sitten tehdään? Ihan järkyn vaikeaa. Kun sitä tietää itse olevansa täysin uuden ja vieraan edessä, sitä on jotenkin neuvoton. Mitä pitäisi tehdä?
No, minäpä tiedän, että täytyy lähteä jumppaan. Selventämään ajatuksia.
Toki lasten ollessa pieniä, nämä olivat ihan hauskoja juhlia, tai ei välttämättä juhlia, mutta arjen katkaisijoita kuitenkin. Jotain extraa. Munkkeja ja itsetehtyä simaa. Nyt pullo ostettua simaa ja pari hillomunkkia ihan vain sen vapun vuoksi. Toki hyvää ruokaa on tarjolla aina, siitä ei tingitä.
Huomaan käyväni sellaista tunteiden vuoristorataa nyt läpi, etten muista milloin viimeksi. Kevät on tehnyt tepposensa, kroppa ja mieli saattavat mennä vähän ylikierroksilla.
On itseasiassa aika vaikeaa olla nainen. Ei sillä, että miehenä olisi sen helpompaa, mutta onhan tämä vähän nurinkurista. Rauhaton mieli etsii ja silti stoppaa ajatukset heti alkuunsa. Ei vain anna hetkeä eikä tilaisuutta. Ehkä siksi, koska ei ole valmis. Pitääkö odottaa jotain maagista hetkeä, nyt se alkaisi? Mikä?
Jotenkin sitä on siirtänyt ajatuksia ja tekemisä siihen hetkeen, kun peilistä katsoisi se hoikempi minä. Ne ovat niitä sitku-juttuja. Sitten kun olen hoikempi, sitten kun olen sitä ja tätä. Sitku. Mutta mitä jos sitten huomaakin, ettei oikein osaakkaan haluta mitään? Entä jos onkin melkein tyytyväinen näin. Pitäisikö haluta muka enemmän?
Jos sanotaan, että pitää ottaa aikaa itselleen ja alkaa elämään itselleen, miten sellainen sitten tehdään? Ihan järkyn vaikeaa. Kun sitä tietää itse olevansa täysin uuden ja vieraan edessä, sitä on jotenkin neuvoton. Mitä pitäisi tehdä?
No, minäpä tiedän, että täytyy lähteä jumppaan. Selventämään ajatuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti