Meillä on kotona kaksi kissaa, Hakkarainen ja Väyrynen. Mukavia tyttöjä molemmat. Nukkuvat tuossa vierellä parhaillaan, sohvan nurkassa molemmat, sulassa sovussa.
Tunnustan, etten heitä kovinkaan useasti ääneen kiittele, mutta varmasti tietävät, että välitän heistä.
Lapsiani muistan kiittää, joka päivä. Kiitos kun veit roskat, kiitos kun tyhjensit tiskarin, kiitos ruuasta, kiitos siitä että kuuntelit, kiitos siitä ja kiitos tästä. Kiitos rohkaisee, ihan varmasti ja kiittäminen auttaa. Kiitollinen mieli voi paremmin.
Mistä sinua kiitetään? Läheiset varmasti muistavat kiittää sinua avustasi, tuestasi ja rohkaisustasi. Mutta mistäpä vaikka pomosi sinua kiittää? Vai kiittääkö?
Joku on sanonut, että palkan maksaminen on vähän niinkuin kiittämistä. Ok. Palkkaa maksetaan suoritetusta työstä ja osittain siitä menetetystä vapaa-ajasta. Jokainen työssäkäyvä tietää saavansa palkkaa työstä, jota hän työnantajan ohjauksella suorittaa.
Minulla on ollut ilo olla töissä työyhteisöissä, joissa kiitosta ei ole säästelty. "Kiitos Katri, todella hienosti hoidettu juttu, olemme iloisia, kiitos." Kiitos motivoi, sen pienen sanan avulla, yritämme ehkä vielä kovemmin, vielä parempiin tuloksiin. Koska siitä hyötyvät molemmat, sekä työnantaja että työntekijä.
Olen myös ollut työyhteisössä, jossa esimiehenä oli narsisti. Koko työyhteisö oli sairas, työntekijät eivät tosiaan saaneet kiitosta vaan henkilökohtaista solvaamista joko ruumiinrakenteen, puhetavan tai ylipäätään minkä tahansa henkilökohtaisen ominaisuuden tiimoilta. Oli pelottavaa huomata, miten työntekijät antoivat yrityksen toimitusjohtajalle luvan toimia näin. Yksi toisensa perään juoksi vessaan itkemään, jos "motivointi" kohdistui häneen. Kukaan ei uskaltanut sanoa vastaan, ei pitää toisen puolia. Asioista vaiettiin. Työpaikalla ei ylipäätään minkäänlaista juttelua kuulunut, paitsi johtajan huuto.
En ollut pitkään tuolla töissä. Minulle on aina ollut tärkeää se, että myös minut otetaan työyhteisössä huomioon, ihmisenä. Minä annan sen oman panokseni yrityksen eteen, minä en ole näkymätön.
Pomo! Kiitä, kannusta ja kehu.
Tämä ei voi olla nykypäivien esimiehille liian haasteellinen tehtävä. Lahjakortti oli kiva, mutta kiitos olisi riittänyt, työntekijän mielestä. Mutta kun se pieni sana on niin suunnattoman vaikea päästää ulos.
Muistitko sinä pomona kiittää alaisiasi vuoden lopulla hyvästä ja ahkerasta vuodesta?
Luulen, että monelle esimiehelle kiitoksen antaminen julkisesti on hankalaa siksi, että he saattavat pelätä muiden kateutta. Mutta kun se kiitos annetaan oikealle henkilölle, oikeilla perusteilla, he ovat sen ansainneet. En usko, että kiitos kärsii inflaatiota, harvassa ovat varmaan ne ihmiset, jotka eivät kiitoksesta nauttisi.
Kiittäminen on arkipäiväistä arvostamista, merkki siitä, kuinka paljon kunnioitamme toisen työtä. Kiittämisen aiheita ei pitäisi olla kovinkaan hankala löytää. Jos se kiittäminen tuntuu kovin vaikealta, kannattaa varmaankin tehdä jonkinasteista itsetutkiskelua. Hyvän itsetunnon omaavan ihmisen ei varmasti ole vaikea jakaa kiitosta ympärilleen.
Toivottavasti jäit vähän miettimään. Ja jos et tiedä, ketä kiittäisit ja mistä, katsoppa ihan pikkaisen ympärillesi ja mieti. Ei se ihan oikeasti niin vaikeaa voi olla. Kiitos.
Kiitollista kuluvaa vuotta 2014, sinulle.
Tunnustan, etten heitä kovinkaan useasti ääneen kiittele, mutta varmasti tietävät, että välitän heistä.
Lapsiani muistan kiittää, joka päivä. Kiitos kun veit roskat, kiitos kun tyhjensit tiskarin, kiitos ruuasta, kiitos siitä että kuuntelit, kiitos siitä ja kiitos tästä. Kiitos rohkaisee, ihan varmasti ja kiittäminen auttaa. Kiitollinen mieli voi paremmin.
Mistä sinua kiitetään? Läheiset varmasti muistavat kiittää sinua avustasi, tuestasi ja rohkaisustasi. Mutta mistäpä vaikka pomosi sinua kiittää? Vai kiittääkö?
Joku on sanonut, että palkan maksaminen on vähän niinkuin kiittämistä. Ok. Palkkaa maksetaan suoritetusta työstä ja osittain siitä menetetystä vapaa-ajasta. Jokainen työssäkäyvä tietää saavansa palkkaa työstä, jota hän työnantajan ohjauksella suorittaa.
Minulla on ollut ilo olla töissä työyhteisöissä, joissa kiitosta ei ole säästelty. "Kiitos Katri, todella hienosti hoidettu juttu, olemme iloisia, kiitos." Kiitos motivoi, sen pienen sanan avulla, yritämme ehkä vielä kovemmin, vielä parempiin tuloksiin. Koska siitä hyötyvät molemmat, sekä työnantaja että työntekijä.
Olen myös ollut työyhteisössä, jossa esimiehenä oli narsisti. Koko työyhteisö oli sairas, työntekijät eivät tosiaan saaneet kiitosta vaan henkilökohtaista solvaamista joko ruumiinrakenteen, puhetavan tai ylipäätään minkä tahansa henkilökohtaisen ominaisuuden tiimoilta. Oli pelottavaa huomata, miten työntekijät antoivat yrityksen toimitusjohtajalle luvan toimia näin. Yksi toisensa perään juoksi vessaan itkemään, jos "motivointi" kohdistui häneen. Kukaan ei uskaltanut sanoa vastaan, ei pitää toisen puolia. Asioista vaiettiin. Työpaikalla ei ylipäätään minkäänlaista juttelua kuulunut, paitsi johtajan huuto.
En ollut pitkään tuolla töissä. Minulle on aina ollut tärkeää se, että myös minut otetaan työyhteisössä huomioon, ihmisenä. Minä annan sen oman panokseni yrityksen eteen, minä en ole näkymätön.
Pomo! Kiitä, kannusta ja kehu.
Tämä ei voi olla nykypäivien esimiehille liian haasteellinen tehtävä. Lahjakortti oli kiva, mutta kiitos olisi riittänyt, työntekijän mielestä. Mutta kun se pieni sana on niin suunnattoman vaikea päästää ulos.
Muistitko sinä pomona kiittää alaisiasi vuoden lopulla hyvästä ja ahkerasta vuodesta?
Luulen, että monelle esimiehelle kiitoksen antaminen julkisesti on hankalaa siksi, että he saattavat pelätä muiden kateutta. Mutta kun se kiitos annetaan oikealle henkilölle, oikeilla perusteilla, he ovat sen ansainneet. En usko, että kiitos kärsii inflaatiota, harvassa ovat varmaan ne ihmiset, jotka eivät kiitoksesta nauttisi.
Kiittäminen on arkipäiväistä arvostamista, merkki siitä, kuinka paljon kunnioitamme toisen työtä. Kiittämisen aiheita ei pitäisi olla kovinkaan hankala löytää. Jos se kiittäminen tuntuu kovin vaikealta, kannattaa varmaankin tehdä jonkinasteista itsetutkiskelua. Hyvän itsetunnon omaavan ihmisen ei varmasti ole vaikea jakaa kiitosta ympärilleen.
Toivottavasti jäit vähän miettimään. Ja jos et tiedä, ketä kiittäisit ja mistä, katsoppa ihan pikkaisen ympärillesi ja mieti. Ei se ihan oikeasti niin vaikeaa voi olla. Kiitos.
Kiitollista kuluvaa vuotta 2014, sinulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti