Sunnuntai-ajelut ovat aika voimaannuttavia. Radio täpöllä päällä, aikaa nollaukselle ja omille ajatuksille. Välillä ehkä vähän silmäkulmia pyyhkien, mutta muuten voittajan elkein, ainakin ajatuksissa.
Tänään mietin, että vielä piirun verran reilu kuukausi, sitten alan olemaan valmis. Huhtikuun alussa käännetään täysin uusi sivu auki. Sekin kuuluu itseluottamuksen kasvattamiseen, tavotteita ja haasteita. Aikansa kun rypee itsesäälissä, häpeää sitä omaa minäänsä, sieltä ylösnouseminen vaatii paljon enemmän työtä kuin mitä ikinä olisin uskonut. Mutta se on erittäin kehittävää. Olen itse tietoinen siitä, mitä vielä pitää tehdä, miten tulee toimia, mutta eräiden asioiden kanssa sitä vain junnaa paikoillaan, kunnes sitä on valmis niidenkin askelien ottamiseen.
Muutamat ystäväni ovat joskus sanoneet, että "olet niin itsevarma". Itsevarmuus ei kuitenkaan ole samaa kuin itseluottamus, eikä itsetunto tarkoita samaa kuin itsevarma esiintyminen tai ulkoinen menestyminen. Siinä on aikamoinen ero. Ero, joka on osaltaan aika pelottavakin. Minkälaisena minut nähdään ja minkälaisena itse koen itseni. Haluan olla itsenäinen omissa ratkaisuissani ja riippumaton muiden mielipiteistä. Siinä on työsarkaa, mutta sekin on hoidettavissa.
Itse päätin elämäntaparemonttini myötä kohottaa sitä kadoksissa ollutta itseluottamusta. En halunnut jatkaa itseni piilottelua ja vähättelyä. Olen varmasti onneni ansainnut.
Huonolla itsetunnolla oleva ihminen on taipuvainen tekemään asoita muiden ajatusten ja tapojen mukaan. Oma rohkeus ei ehkä anna myöten niin niiden omien ajatusten ja mielipiteiden julkituomiseen. Tästä minä halusin myös eroon. Olen joskus sanonut, että se, mitä en tiedä, ei voi loukata. Mutta nyt sen tietämisenkin konkretisoituminen ei satuta enää niin paljoa. Myös niiden negatiivisten asioiden hyväksyminen kuuluu osana itseluottamukseen.
Koen itse, että hyvään itsetuntoon kuuluu myös toisen arvostaminen. Haluan pystyä antamaan tunnustusta ja arvoa toisen osaamiselle ja mielipiteille. Antaisitko sinäkin?
Minä näen oman elämäni arvokkaana ja ainutkertaisena. Juuri sellaisena minulle sopivana.
Ja nyt minä lähden nyrkkeilemään, kohottamaan kuntoa. En tee sitä sinun tai hänen takiaan. Minä teen sen itselleni. Koska olen sen arvoinen.
http://www.youtube.com/watch?v=l-fjVXeVx4s
Tänään mietin, että vielä piirun verran reilu kuukausi, sitten alan olemaan valmis. Huhtikuun alussa käännetään täysin uusi sivu auki. Sekin kuuluu itseluottamuksen kasvattamiseen, tavotteita ja haasteita. Aikansa kun rypee itsesäälissä, häpeää sitä omaa minäänsä, sieltä ylösnouseminen vaatii paljon enemmän työtä kuin mitä ikinä olisin uskonut. Mutta se on erittäin kehittävää. Olen itse tietoinen siitä, mitä vielä pitää tehdä, miten tulee toimia, mutta eräiden asioiden kanssa sitä vain junnaa paikoillaan, kunnes sitä on valmis niidenkin askelien ottamiseen.
Muutamat ystäväni ovat joskus sanoneet, että "olet niin itsevarma". Itsevarmuus ei kuitenkaan ole samaa kuin itseluottamus, eikä itsetunto tarkoita samaa kuin itsevarma esiintyminen tai ulkoinen menestyminen. Siinä on aikamoinen ero. Ero, joka on osaltaan aika pelottavakin. Minkälaisena minut nähdään ja minkälaisena itse koen itseni. Haluan olla itsenäinen omissa ratkaisuissani ja riippumaton muiden mielipiteistä. Siinä on työsarkaa, mutta sekin on hoidettavissa.
Itse päätin elämäntaparemonttini myötä kohottaa sitä kadoksissa ollutta itseluottamusta. En halunnut jatkaa itseni piilottelua ja vähättelyä. Olen varmasti onneni ansainnut.
Huonolla itsetunnolla oleva ihminen on taipuvainen tekemään asoita muiden ajatusten ja tapojen mukaan. Oma rohkeus ei ehkä anna myöten niin niiden omien ajatusten ja mielipiteiden julkituomiseen. Tästä minä halusin myös eroon. Olen joskus sanonut, että se, mitä en tiedä, ei voi loukata. Mutta nyt sen tietämisenkin konkretisoituminen ei satuta enää niin paljoa. Myös niiden negatiivisten asioiden hyväksyminen kuuluu osana itseluottamukseen.
Koen itse, että hyvään itsetuntoon kuuluu myös toisen arvostaminen. Haluan pystyä antamaan tunnustusta ja arvoa toisen osaamiselle ja mielipiteille. Antaisitko sinäkin?
Minä näen oman elämäni arvokkaana ja ainutkertaisena. Juuri sellaisena minulle sopivana.
Ja nyt minä lähden nyrkkeilemään, kohottamaan kuntoa. En tee sitä sinun tai hänen takiaan. Minä teen sen itselleni. Koska olen sen arvoinen.
http://www.youtube.com/watch?v=l-fjVXeVx4s
1 kommentti:
Upea kirjoitus, HYVÄ SÄ- HYVÄ KATRI!!! :)
Terv. Petri Lehtinen
Lähetä kommentti