Hyvää naistenpäivää 8.3.2015
Samanlainen sunnuntai kuin kaikki muutkin, erona vain se, että sain ruusun käydessäni kaupalla. Eduskuntavaaliehdokas oli vaalityötään tekemässä ja kauniisti oli ajatellut naistenpäivän teemaksi naiset ja ruusut. Ihan kiva. Laitoin sen ruusun maljakkoon, oli nimittäin oikean puolueen edustajalta saatu.
Nainen. Olen syntynyt tytöksi, saanut naisen henkilötunnuksen ja minut on kasvatettu naiseksi. Minulle ei ole missään vaiheessa ollut epäselvää se, olenko syntynyt oikeaan ruumiseen, olen aina pitänyt itseäni tyttönä ja naisena.
Se oman naiseuden löytäminen on ollut välillä monimutkaista. Pienenmpänä häpesin nenääni, joka on peritty isän suvun puolelta, nuorempana kärsin rintavarustuksestani, koin, ettei omat rintani olleet tapreeksi isot ja vanhempana häpesin vartaloani ylipainon takia. Naiseuteni on määritelty osittain geenien puolelta, kannan sukuni geenejä ja se näkyy omassa naiseudessani. Oma historiani näkyy myös naiseudessani. Raskaudet, synnytkset, valvotut yöt, mutta mielestäni ne ovat kuitenkin pehmentäneet sitä aikaisempaa naisellisuuttani.
Se, miten mittaan omaan naisellisuuttani on muuttunut täysin. Aikaisemmin piilotin naisellisuuteni, en kehdannut olla naisellinen vaan mieluiten ehkä näkymätön, ettei kukaan vain kiinnittäisi huomiota liiaksi, huomaisi ylipainoani ja epävarmuttani sen takana. Vaikka aina olen ollut äänekäs, ei se tarkoita sitä, että olisin ollut itsevarma. Se itsevarmuus naisena olemiseen on tullut vasta nyt.
Olin aiemmin asettanut tietoisesti rajat itselleni sekä henkisesti että fyysisesti. Rajasin täysin sen, mihin suostuin ihmissuhteissa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ja olin tehnyt sen rajauksen aivan liian tiukaksi. En antanut itselleni lupaa myöntää sitä, kuka olen ja miten haluan elämäni elää. Tähän muottiin ei mahtunut ajatus siitä, että voisin ihan itse päättää, mitä hyväksyn. Miten minulle puhutaan, miten minua koskettaa, mihin suostun parisuhteessa jne.
Kun on aikansa ollut mukava ja joustava, olen tämän elämäntapamuutoksen myötä huomannut sen, että että oman hyvinvoinnin, tarpeiden esiintuominen nostattaa ystäväpiirissä vähän kiukkua ja ehkä jonkin verran ärtymystäkin. Mutta uskallan silti jatkossankin ilmaista omia mielipiteitäni, uskallan unelmoida ja kuunnella itseäni. Koen vapautuneeni entisistä paineista ja määritelmistä naisena olemisessa. Nyt minä olen nainen, minunlainen nainen.
Sinkkuna oleminen on asettanut tietenkin omia haasteitaan naisellisuuteen. Koen sen kuitenkin myönteisenä asiana, minun ei tarvitse peilata itseäni kumppaniin ja mahdollisesti sen kumppanin asettamiin vaatimuksiin. Ei vielä, koska en olisi siihen valmis, ensin minun täytyy vähän vielä kasvaa.
Ihanaa naistenpäivää!
Samanlainen sunnuntai kuin kaikki muutkin, erona vain se, että sain ruusun käydessäni kaupalla. Eduskuntavaaliehdokas oli vaalityötään tekemässä ja kauniisti oli ajatellut naistenpäivän teemaksi naiset ja ruusut. Ihan kiva. Laitoin sen ruusun maljakkoon, oli nimittäin oikean puolueen edustajalta saatu.
Nainen. Olen syntynyt tytöksi, saanut naisen henkilötunnuksen ja minut on kasvatettu naiseksi. Minulle ei ole missään vaiheessa ollut epäselvää se, olenko syntynyt oikeaan ruumiseen, olen aina pitänyt itseäni tyttönä ja naisena.
Se oman naiseuden löytäminen on ollut välillä monimutkaista. Pienenmpänä häpesin nenääni, joka on peritty isän suvun puolelta, nuorempana kärsin rintavarustuksestani, koin, ettei omat rintani olleet tapreeksi isot ja vanhempana häpesin vartaloani ylipainon takia. Naiseuteni on määritelty osittain geenien puolelta, kannan sukuni geenejä ja se näkyy omassa naiseudessani. Oma historiani näkyy myös naiseudessani. Raskaudet, synnytkset, valvotut yöt, mutta mielestäni ne ovat kuitenkin pehmentäneet sitä aikaisempaa naisellisuuttani.
Se, miten mittaan omaan naisellisuuttani on muuttunut täysin. Aikaisemmin piilotin naisellisuuteni, en kehdannut olla naisellinen vaan mieluiten ehkä näkymätön, ettei kukaan vain kiinnittäisi huomiota liiaksi, huomaisi ylipainoani ja epävarmuttani sen takana. Vaikka aina olen ollut äänekäs, ei se tarkoita sitä, että olisin ollut itsevarma. Se itsevarmuus naisena olemiseen on tullut vasta nyt.
Olin aiemmin asettanut tietoisesti rajat itselleni sekä henkisesti että fyysisesti. Rajasin täysin sen, mihin suostuin ihmissuhteissa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ja olin tehnyt sen rajauksen aivan liian tiukaksi. En antanut itselleni lupaa myöntää sitä, kuka olen ja miten haluan elämäni elää. Tähän muottiin ei mahtunut ajatus siitä, että voisin ihan itse päättää, mitä hyväksyn. Miten minulle puhutaan, miten minua koskettaa, mihin suostun parisuhteessa jne.
Kun on aikansa ollut mukava ja joustava, olen tämän elämäntapamuutoksen myötä huomannut sen, että että oman hyvinvoinnin, tarpeiden esiintuominen nostattaa ystäväpiirissä vähän kiukkua ja ehkä jonkin verran ärtymystäkin. Mutta uskallan silti jatkossankin ilmaista omia mielipiteitäni, uskallan unelmoida ja kuunnella itseäni. Koen vapautuneeni entisistä paineista ja määritelmistä naisena olemisessa. Nyt minä olen nainen, minunlainen nainen.
Sinkkuna oleminen on asettanut tietenkin omia haasteitaan naisellisuuteen. Koen sen kuitenkin myönteisenä asiana, minun ei tarvitse peilata itseäni kumppaniin ja mahdollisesti sen kumppanin asettamiin vaatimuksiin. Ei vielä, koska en olisi siihen valmis, ensin minun täytyy vähän vielä kasvaa.
Ihanaa naistenpäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti