Leikkauksesta. Älyttömän hienot fiilikset, jumpilla olen ravannut jo tämän viikon, vähän kahvakuulaa, spinningiä, corea ja tänään pitkästä aikaa bodypumppia.
Ensimmäisillä kerroilla pelotti suunnattomasti se, että haava aukeaisi. Se mihinkään aukea kun kiinnihän se on.
Lenkkeily on myös tuntunut ihan älyttömän hienolle. Vielä mä näytän, että toukokuussa tempaisen Naisten kympin läpi, se on vissi ja varma.
Täytyy kertoa, että vatsanahkan kiristysleikkaus on yksi niitä elämäni parhaita päätöksiä, tietenkin tämän elämäntapamuutoksen kanssa. En voisi kuvitella enää kantavani sitä liki 40 kilon taakkaa mukanani. Toipuminen on ollut kertakaikkisen nopeaa ja vaikka vielä on turvotusta, massu on vieläkin niin nätti.
Jälkitarkastus oli muutama viikko takaperin, eikä minun enää tarvitse mennä näytille kirurgin luokse, koska kaikki oli paremmin kuin hyvin. Toipumiseen varmasti vaikuttaa se, että yleiskunto oli kohdillaan ja en jäänyt sairastamaan leikkauksen jälkeen. Hissukseen kävelyä ja liikettä melkein koko ajan, siitä se lähtee. Ja korvien välistä tietty. Toki on tilanteita, ettei kaikki kuitenkaan mene näin hyvin, haava saattaa tulehtua jne. mutta oli hienoa, etteivät ne tulleet kohdalleni.
Lisäksi viikko takaperin ollut juttu ISTV:ssä poiki älyttömästi yhteydenottoja. Oli jännä huomata, että lukuisat tuntemattomat ihmiset olivat saaneet siitä motivaatiota ja uskoa siihen, että hekin pystyvät. Ja olen samaa mieltä. Hekin pystyvät. Minäkin pystyin.
Tässä linkki ohjelmaan jos et sattunut näkemään:
http://www.istv.fi/huonoaiti/vid-1423195480620.html
Yhteydenotoissa ärsytti vain yksi viesti; eduskuntavaaliehdokkaaana oleva nainen pyysi neuvomaan, miten hänen poikansa, 19-vuotias nuorimies, saisi kunnallisen kautta leikkauksen. Mitä pojan siis pitäisi lääkärille sanoa, päästäkseen kunnalliseen hoitoon, ettei tarvitsisi siis hakea pankista lainaa leikkaukseen. Mikä lääkäri mä olen? Ja se, että jokaisella on varmasti omat perusteensa leikkaukselle, mulla ne olivat terveydelliset ja siitä syystä siis kunnallisen kautta leikattiin. Mutta joo, se siitä. Näin meillä mahdollisesti tulevat kansanedustajat jo haluavat niitä veromarkkoja käyttää. Se tässä ärsytti, että hän piti jotenkin itsestään selvänä ehkä sitä, että minä olisin ulkonäöllisten seikkojen takia leikkauksessa ollut.
Paino keikkuu nyt 68-70 kilon välimaastossa, kuukauden ajankohdasta riippuen :) Ihan älyttömältä tuntuu, tällaista painoa mulla ei ollut edes 22 vuotta sitten, kun aloin esikoista odottamaan. Ja tätä painoa ei enää koskaan tulla nostamaan. Ettäs tiedetään tämäkin.
Tulleisiin viesteihin palatakseni, muutamat halusivat kuvan vatsastani ilman "puristelua". Tässä se on; olkaa ystävällisiä.
Painoindeksi on tässä kuvassa jo kohdillaan, mutta kyllä tuo vatsa tekee niin plösön näköiseksi kuin olla ja saattaa. Ei ikinä enää, ei ikinä.
Tässä tämän päivän otos jumpan jälkeen;
Kyljissä, varsinkin vasemmassa vieä turvottaa, mutta yritän kehittää kärsivällisyyttäni...5 viikkoa ei ole se puoli vuotta, jolloin lopullinen tulos on nähtävillä. Mutta jos vähän vähemmän aikaa menisi...
Tänään mieltäni lämmitti erityisesti keskimmäisen sanat; "äiti, kato sun jalkoja!! Ne on ihan tikut!". No, toivottavasti ei nyt ihan tikkuset kuitenkaan, mutta niin paljon paremmat kuin ennen.
Tällaista tänään, hyviä fiiliksiä ja aurinkoa. Se riittää!
Ensimmäisillä kerroilla pelotti suunnattomasti se, että haava aukeaisi. Se mihinkään aukea kun kiinnihän se on.
Lenkkeily on myös tuntunut ihan älyttömän hienolle. Vielä mä näytän, että toukokuussa tempaisen Naisten kympin läpi, se on vissi ja varma.
Täytyy kertoa, että vatsanahkan kiristysleikkaus on yksi niitä elämäni parhaita päätöksiä, tietenkin tämän elämäntapamuutoksen kanssa. En voisi kuvitella enää kantavani sitä liki 40 kilon taakkaa mukanani. Toipuminen on ollut kertakaikkisen nopeaa ja vaikka vielä on turvotusta, massu on vieläkin niin nätti.
Jälkitarkastus oli muutama viikko takaperin, eikä minun enää tarvitse mennä näytille kirurgin luokse, koska kaikki oli paremmin kuin hyvin. Toipumiseen varmasti vaikuttaa se, että yleiskunto oli kohdillaan ja en jäänyt sairastamaan leikkauksen jälkeen. Hissukseen kävelyä ja liikettä melkein koko ajan, siitä se lähtee. Ja korvien välistä tietty. Toki on tilanteita, ettei kaikki kuitenkaan mene näin hyvin, haava saattaa tulehtua jne. mutta oli hienoa, etteivät ne tulleet kohdalleni.
Lisäksi viikko takaperin ollut juttu ISTV:ssä poiki älyttömästi yhteydenottoja. Oli jännä huomata, että lukuisat tuntemattomat ihmiset olivat saaneet siitä motivaatiota ja uskoa siihen, että hekin pystyvät. Ja olen samaa mieltä. Hekin pystyvät. Minäkin pystyin.
Tässä linkki ohjelmaan jos et sattunut näkemään:
http://www.istv.fi/huonoaiti/vid-1423195480620.html
Yhteydenotoissa ärsytti vain yksi viesti; eduskuntavaaliehdokkaaana oleva nainen pyysi neuvomaan, miten hänen poikansa, 19-vuotias nuorimies, saisi kunnallisen kautta leikkauksen. Mitä pojan siis pitäisi lääkärille sanoa, päästäkseen kunnalliseen hoitoon, ettei tarvitsisi siis hakea pankista lainaa leikkaukseen. Mikä lääkäri mä olen? Ja se, että jokaisella on varmasti omat perusteensa leikkaukselle, mulla ne olivat terveydelliset ja siitä syystä siis kunnallisen kautta leikattiin. Mutta joo, se siitä. Näin meillä mahdollisesti tulevat kansanedustajat jo haluavat niitä veromarkkoja käyttää. Se tässä ärsytti, että hän piti jotenkin itsestään selvänä ehkä sitä, että minä olisin ulkonäöllisten seikkojen takia leikkauksessa ollut.
Paino keikkuu nyt 68-70 kilon välimaastossa, kuukauden ajankohdasta riippuen :) Ihan älyttömältä tuntuu, tällaista painoa mulla ei ollut edes 22 vuotta sitten, kun aloin esikoista odottamaan. Ja tätä painoa ei enää koskaan tulla nostamaan. Ettäs tiedetään tämäkin.
Tulleisiin viesteihin palatakseni, muutamat halusivat kuvan vatsastani ilman "puristelua". Tässä se on; olkaa ystävällisiä.
Painoindeksi on tässä kuvassa jo kohdillaan, mutta kyllä tuo vatsa tekee niin plösön näköiseksi kuin olla ja saattaa. Ei ikinä enää, ei ikinä.
Tässä tämän päivän otos jumpan jälkeen;
Tänään mieltäni lämmitti erityisesti keskimmäisen sanat; "äiti, kato sun jalkoja!! Ne on ihan tikut!". No, toivottavasti ei nyt ihan tikkuset kuitenkaan, mutta niin paljon paremmat kuin ennen.
Tällaista tänään, hyviä fiiliksiä ja aurinkoa. Se riittää!
4 kommenttia:
Kiitos kuvasta :)
Toi sun roinko ei minusta isolta näytä. Mulla omani roikkuu ihan kunnolla alapään päällä. Koitan tässä vielä superdieetillä ja kuntasalitreenillä saada tuota mahaa kiinteytyyn ja kun bmi on normaali, varaan ajan tk lääkärille. Hullua että jännittää nyt jo! Pari kiloa pois ja se on siinä.
Hienoa että jaat tämän kokemuksen omalla naamallasi meille :)
Ihanaa kevättä!
Hei Piiju,
Tsempit sulle!! Hyvin nämä asiat aina onneksi tuppaavat menemään :)
Kerro sitten kuulumisia lääkärikäynnistä, mä haluan tietää!!
Jännittää sun puolesta :)
Tutun näköinen vatsa... Itselläni samanlainen (siis tuo roikko!).
Olen 28v, kolme lasta, joiden odotusaikana vatsani repesi älyttömästi.. Viimeisestä raskaudesta kolme vuotta.. Nyt 8kk aikana olen pudottanut painoa 15,5kiloa, bmi 22, mutta tuo vatsanahka... Se vaan vetää mielen matalaksi joka kerta kun peilin edessä olen.. Olen jo kauan miettinyt leikkausta, mutta onhan se melko kallista, vaikka tiedän, että olisin enemmän kuin onnellinen jos tuosta löllöstä eroon pääsisin!! ...ja toki sekin mietityttää, että mitäs jos vielä lapsia tulee..
Tuosta kunnallisesta olen kans kuullut, mutta että millaiset ovat vaadittavat kriteerit?
Ehkä jonakin päivänä vielä minäkin...
Iloinen olen sinun puolesta!!! ..sillä tiedän, mitä löysän vatsan kans elo on..
Nyt sinun vatsasi näyttää jo upealta, mitä se onkaan puolen vuoden päästä!!!! Vau!! :)
-Suvi-
Moikka Suvi!
Ja kiitos kommentistasi. Totta joka sana, se roikko kyllä vetää mielen matalaksi. Vaikka muuten alkaa olemaan kroppa kunnossa, roikon kanssa eläminen vetää mielen matalaksi.
Kunnalliseen leikkaukseen pääseminen on varmasti aika paljon kiinni roikon koosta ja siitä haitasta mikä siitä itse kullekkin tulee. Näistä kannattaa mennä suoraan oman lääkärin luokse juttelemaan, siitä se homma sitten lähtee eteenpäin.
Tsemppiä sinulle ja ihanaa kesää <3
Lähetä kommentti