Eriskummallinen päivä. Fiilikset menevät vuoristorataa, johtunee kyllä tästä kuukauden ajasta. Älyttömiä onnistumisen tunteita ja ärsyttäviä ketutuksia.
Erittäin onnistunut päivä tämä kuitenkin on. Neuvottelut eräässä yrityksessä menivät hienosti. Vaikkakin vähän jännitti ja ajatus ei meinannut olla ihan heti mukana, johtuen parin tunnin yöunista. Mutta positiivisella mielellä jään odottamaan toimenpiteitä. Niistä tulet varmasti kuulemaan vielä lisää, toivottavati tuuletusten muodossa.
Iloa tuotti myös elämäntaparemonttiini liittynyt tapaaminen, kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan ja vielä 13 herätystä h-hetkeen. Sitten voidaan huokaista ja olla entistä onnellisempia. Tästäkin tulet kuulemaan lisää. Eikö olekkin ärsyttävää. Vähän raotetaan aihetta ja sitten jätetään siihen. Tiedän, kyllä muakin ketuttaisi. Mutta koska ne ovat vielä keskeneräisiä asoita, niistä ei huudella. Nyt me pidämme vain peukkuja, että kaikki menee jatkossakin hyvin, kaiken kanssa.
Tänään mä myös mietin muutoksia, joita kokoonpanomme tulee taas kokemaan. Keskimmäisen armeijaan lähtö reilun vuoden päästä pienentää meidät kahden hengen taloudeksi. Se on hienoa. Yksi tykkää.
Olen aina lapsilleni sanonut, että tehtäväni on kasvattaa heidät täysipäisiksi ihmisiksi, jotka pärjäävät maailmalla. Heidän on tarkoitus muuttaa pois kotoa. Vaikka ainahan ikävä tulee. Mutta kaikesta huolimatta, tunnen suurta voiton tunnetta näissä tilanteissa. Me teimme tämänkin!
Ja ehkä vähän itsekästä, saan vihdoin oman huoneen. Olen jo mielessäni vähän sisustellut tulevaa prinsessahuonettani. Tapetit laitetaan ja sänky siirretään, hankitaan pieni piironki ja ehkä telkkari.
Opettelun paikka tulee olemaan ruuan valmistamisen määrässä, pyykkivuoren pienenemisessä ja hiljaiselossa. Yhdet äänet tulevat puuttumaan siitä jokapäiväisestä arjesta.
Eli siis ihan peruspäivä takana ja edessä.
Erikoisinta päivässä on kuitenkin kadonnut uunimakkara. Kyllä, luit oikein. Poikien ruuaksi tarkoitettu uunimakkara katosi uunivuoan pohjalta kuin pieru saharaan. Minä sitä en tietenkään syönyt, eikä pojatkaan. Kurkkaus sängyn alle paljasti totuuden. I <3 Tara.
Erittäin onnistunut päivä tämä kuitenkin on. Neuvottelut eräässä yrityksessä menivät hienosti. Vaikkakin vähän jännitti ja ajatus ei meinannut olla ihan heti mukana, johtuen parin tunnin yöunista. Mutta positiivisella mielellä jään odottamaan toimenpiteitä. Niistä tulet varmasti kuulemaan vielä lisää, toivottavati tuuletusten muodossa.
Iloa tuotti myös elämäntaparemonttiini liittynyt tapaaminen, kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan ja vielä 13 herätystä h-hetkeen. Sitten voidaan huokaista ja olla entistä onnellisempia. Tästäkin tulet kuulemaan lisää. Eikö olekkin ärsyttävää. Vähän raotetaan aihetta ja sitten jätetään siihen. Tiedän, kyllä muakin ketuttaisi. Mutta koska ne ovat vielä keskeneräisiä asoita, niistä ei huudella. Nyt me pidämme vain peukkuja, että kaikki menee jatkossakin hyvin, kaiken kanssa.
Tänään mä myös mietin muutoksia, joita kokoonpanomme tulee taas kokemaan. Keskimmäisen armeijaan lähtö reilun vuoden päästä pienentää meidät kahden hengen taloudeksi. Se on hienoa. Yksi tykkää.
Olen aina lapsilleni sanonut, että tehtäväni on kasvattaa heidät täysipäisiksi ihmisiksi, jotka pärjäävät maailmalla. Heidän on tarkoitus muuttaa pois kotoa. Vaikka ainahan ikävä tulee. Mutta kaikesta huolimatta, tunnen suurta voiton tunnetta näissä tilanteissa. Me teimme tämänkin!
Ja ehkä vähän itsekästä, saan vihdoin oman huoneen. Olen jo mielessäni vähän sisustellut tulevaa prinsessahuonettani. Tapetit laitetaan ja sänky siirretään, hankitaan pieni piironki ja ehkä telkkari.
Opettelun paikka tulee olemaan ruuan valmistamisen määrässä, pyykkivuoren pienenemisessä ja hiljaiselossa. Yhdet äänet tulevat puuttumaan siitä jokapäiväisestä arjesta.
Eli siis ihan peruspäivä takana ja edessä.
Erikoisinta päivässä on kuitenkin kadonnut uunimakkara. Kyllä, luit oikein. Poikien ruuaksi tarkoitettu uunimakkara katosi uunivuoan pohjalta kuin pieru saharaan. Minä sitä en tietenkään syönyt, eikä pojatkaan. Kurkkaus sängyn alle paljasti totuuden. I <3 Tara.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti