Kenen vastuu?

Millä motivoida uudet sukupolvet työelämään?

Jari Tienari, professori, Aalto-yliopisto:

"Samoilla asioilla kuin meidät vanhemmatkin. Veikkaan, että suurin osa ihmisistä haluaa edelleen tuntea itsensä tarpeellisiksi ja kunnioitetuiksi, tulla kuulluksi, tehdä merkityksellistä työtä, toimia terveessä työyhteisössä ja saada työstään oikeudenmukainen korvauksen. Eli aika perusjuttuja. Tempuilla ei pitkälle pötkitä, eikä kannata yleistää. Nuoria, kuten vanhoja, on erilaisia. Painotukset vain vaihtelevat."

Otteita tosielämästä, by Katri Pirinen
Moneen kertaahan on todettu, että mikäli nuoria saadaan nopeammin työelämään, tämä ehkäisee syrjäytymistä. Suomessa on tälläkin hetkellä n. 30 000 nuorta, jotka ovat jääneet yhteiskunnan ulkopuolelle, syystä tai toisesta.  Työ on selkeästi mielekäs keino saattaa nuori yhteiskuntaan. Nuorten valmiudet työelämään kuitenkin vaihtelevat ja näitä valmiuksia ei voi muulla tavoin kartuttaa kuin tekemällä työtä. Olla ainutlaatuinen nuori työelämässä. Missä menee sitten se raja, miten näitä nuoria kohdellaan työelämässä?
Me aikuiset olemme tässä ensiarvoisen tärkeässä asemassa. Meidän tehtävä on kannustaa ja tukea, motivoida. Tämä koskee myös työnantajia. Heillä pitää olla vastuu nuoren osalta työelämässä, heidän luonaanhan nuori sitä työtä tekee. Heidän tehtävä on näyttää mallia nuorelle, miten työelämässä toimitaan, mitkä ovat ne työelämän säännöt. Ainkankin pitäisi olla ja suurimman osan kohdalla varmasti onkin. Mutta sitten on näitä, joissa poikkeus taas vahvistaa säännön. Ikävä kyllä.

Työnantajan tehtävä ei ole häiritä työntekijää, ei, vaikka kyseessä olisi aikuinen työntekijä tai nuori. Ei minkään ikäistä. Mitä tapahtuu, kun työnantaja käyttää valtaansa väärin? Onko se motivoiva asia, meneekö nuori myös seuraavana päivänä mielellään töihin? Ei, uskallan sanoa, ettei mene.
Työnantajan tehtävä ei ole ahdistella nuorta. Työnantajan pitää pystyä pitämään omat tunteensa kurissa työpaikalla. Myöskään työnantajan ei tule rakastua tulisesti nuoreen työntekijäänsä, tai jos näin sattuu käymään, pitäisi ne tunteet pystyä kuitenkin "kukistamaan" työpaikalla. Mielestäni nuoren aikuistuvan työntekijän ei tarvitse sietää työantajan kohtuutonta käytöstä, soittelua vapaa-ajalla, nuoren asunnon oven takana päivystämistä, seurailua työntekijän kotimatkalla. Ei. Työ on kuitenkin työtä, vapaa-aika on jokaisen oma asia. Ja jos nuori useampaan kymmeneen kertaan ilmoittaa sujuvalla kielellä että EI, en vieläkään ole kiinnostunut sinusta kumppanina, haluan vain tehdä työni niin hyvin kuin osaan, haluan oppia myös enemmän. Eikö vastuullinen työnantaja tässä vaiheessa peräänny? Kyllä. Mutta ei kaikki. Jostain syystä joillakin on vain tarve saada nuori ahistumaan ja pelkäämään itseään. Ja saada nuori irtisanoutumaan työstään. Ehkä sen takia, että työnantaja saa taas uuden syyn aloittaa työntekijän painostaminen "tule takaisin töihin, ei ole mitään pelättävää, saat enemmän vastuuta jne." Kas kun ei luvannut palkankorotusta tai ylennystä..ai niin, ne luvattiin jo viimeviikolla.

Saiko nuori työkokemusta tästä työsuhteesta; kyllä sai. Hän oppi monia tärkeitä asioita tulevaisuuttaan varten. Hän oppi myös sen, miten kylmä ja raaka maailma työelämä on. Vain ja ainoastaan yhden pellen vuoksi. Hänen, jonka piti olla se kannustava ohjaaja.
Nyt tämä nuori aloittaa alusta. Hän etsii uuden työn, luo suhteet uusin työtovereihin ja opettelee mahdollisesti uusia työtapoja. Hän aloittaa alusta sen tulevaisuuden rakentamisen, jonka piti olla jo ihan hyvällä mallilla.
Hän mietii, miten tulee mahdollisesti toimeen pelkällä peruspäivärahalla, miten saa vuokran maksettua jne. Niinkuin ei tarpeeksi olisi ollut jo mietittävää.

Peräänkuulutan nyt edelleen sitä meidän aikuisten vastuuta. Katsokaa jo peiliin!! Mielestäni suomeenkaan ei tarvita enää yhtään syrjäytymisuhan alla olevaa nuorta. Motivoidaan heitä, kannustetaan ja tuetaan tarpeen tullen. Ollaan niitä vastuullisia ihmisiä. Minä otan omistani vastuun, katson myös sinun omiesi perään tarpeen tulleen, pidän heidänkin puoliaan.
Nuoren työantaja ei näin tehnyt, hän käytti häikäilemättä asemaansa väärin, aiheutti tuskaa, menetettyjä yöunia, hän aiheutti toimeentulon lakkaamisen. Hän veti maton alta, ihan kaikelta. Ja hän jättää nyt suomen. Hän palaa kotiinsa. Ottamaan vastuuta. Minä jatkan taistelua omieni puolesta.