Mä olen aivan hurahtanut kipeisiin vatsalihaksiin, helliin pakaroihin ja täriseviin reisiin. Takana taas puoli tuntia armotonta vatsalihasten tykitystä. Aloitin syksyllä liikkumisen.
Selkeästi vuoden vaihteessa moni on luvannut itselleen aloittaa kuntoilun ja karistaa ylimääräiset kilonsa.
Syksyllä ei tarvinnut jäädä jonotuspaikalle odottelemaan mahdollista vapaata paikkaa jumpalle. Nyt on tilanne toinen. Parhaimmillaan olen jonotuslistalla sijalla 18..mutta silti on paikka irronnut. Monihan on mielestään ottanut itseään niskasta kiinni, mutta ote alkaa jo nyt tammikuun lopulla vähän hellittämään.
Oma motivaationi kuntoilun aloittamiseen tuli selkeästä tarpeesta laihtua, itsetunnon kohottamisesta ja terveyden ylläpitämisestä. Aamulla suihkun jälkeen peilistä heijastui lähes kuudennella raskauskuukaudella olevan naisen vartalo. Itseinho oli ylimmillään. Minä en ikinä kelpaisi kenellekkään tällaisena, pukeutuisin joukkuetelttaan ikuisesti, ihmiset kääntyisivät katsomaan minua inhoten enkä saisi töitä lihavana. Kokonaistilanteessani ei tullut missään vaiheessa edes mieleen lähteä esim. treffeille kenenkään kanssa, eihän kukaan oikeasti minusta tällaisena pitäisi. Ajatus yksinäisenä ylipainoisena ihmisenä ei miellytä minua. Tietenkään ketään ei tuomita suoraan painonsa takia, mutta uskallan väittää, että merkitystä sillä on. Jokainen ihminen on yksilö, jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on. Kyse on omista valinnoista. Minun valintani on tämä.
Mistä ne kilot kertyivät? Syömällä, sohvannurkassa makoilemalla ja liikkumattomuudella. Selityksiä liikkumattomuudelle löytyi; silloisella asuinpaikalla oli vaikutusta, ei ollut paikkaa missä kuntoilla, töiden/koulun jälkeen oli kotityöt, lasten kanssa piti viettää aikaa jne. Seli seli. Ei vain ollut tahtoa, ei ollut motivaatiota. Ne molemmat löytyivät onneksi muuton myötä. Vanha elämä pakattiin syyskuun alussa pahvilaatikoihin, suljettiin hetkellisesti ja avattiin uusin silmin Leppävaarassa. Herättiin. Onneksi.
Nyt minulla ei ole tekosyitä. Minulla on motivaatio ja selkeä päämäärä. Se päämäärä on jokaisen jumppatunnin jälkeen lähempänä. Päämääränä hyvinvointi, iloisempi mieli, jaksaminen, stressin ja masennuksen vähentäminen, parempi ulkonäkö ja sosiaalisen elämän edistäminen. Ja kaikki ne ovat toteutuneet jo nyt. Kun kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Enää ei tarvitse turvautua syömiseen purkaekseen ahdistusta, nyt mennään bodypumppaamaan. Jos ketuttaa tarpeeksi, mennään heiluttamaan kahvakuulaa. Ja jos kaikki on ihan hyvin, silloinkin mennään vaikka tykittämään niitä vatsalihaksia. Koska se vain tekee niin hyvää, keskimäärin 5 kertaa viikossa. Ja sen varmasti huomaa.
Uskon itse vahvasti siihen, että olen nyt parempi ja mukavampi ihminen niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin. Uskon, että hoikistumisen ja paremman itsetunnon myötä ne muutamat solmut elämässä aukeavat. Tiedän, että alan olemaan jo ihmisen näköinen. Voin hyvillä mielin ostaa tyköistuvat housut, käytää korkoja kengissä jne. Ja mikä tärkeintä, voin kantaa itseäni ylpeänä. Minä olen tämän saanut aikaiseksi ja minun on hyvä olla. Ja tavoitteenani ei ole olla kuin Tiina Jylhä 51-vuotiaana, kaikella kunnioituksella hänen tavotteitaan ja saavutuksiaan kohtaan. Haluan olla nainen, sellainen, josta vaikkapa joku voisi pitää :)
Syyskuusta tähän päivään; vyötärö -17 cm. Ja homma jatkuu. Heti huomenna. Olen jäänyt koukkuun. Minut koukutti hyvä fiilis, jaksaminen ja paremmat unet. Eikä ne pienemmät vaatekoot ole myöskään pahasta.
Selkeästi vuoden vaihteessa moni on luvannut itselleen aloittaa kuntoilun ja karistaa ylimääräiset kilonsa.
Oma motivaationi kuntoilun aloittamiseen tuli selkeästä tarpeesta laihtua, itsetunnon kohottamisesta ja terveyden ylläpitämisestä. Aamulla suihkun jälkeen peilistä heijastui lähes kuudennella raskauskuukaudella olevan naisen vartalo. Itseinho oli ylimmillään. Minä en ikinä kelpaisi kenellekkään tällaisena, pukeutuisin joukkuetelttaan ikuisesti, ihmiset kääntyisivät katsomaan minua inhoten enkä saisi töitä lihavana. Kokonaistilanteessani ei tullut missään vaiheessa edes mieleen lähteä esim. treffeille kenenkään kanssa, eihän kukaan oikeasti minusta tällaisena pitäisi. Ajatus yksinäisenä ylipainoisena ihmisenä ei miellytä minua. Tietenkään ketään ei tuomita suoraan painonsa takia, mutta uskallan väittää, että merkitystä sillä on. Jokainen ihminen on yksilö, jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on. Kyse on omista valinnoista. Minun valintani on tämä.
Mistä ne kilot kertyivät? Syömällä, sohvannurkassa makoilemalla ja liikkumattomuudella. Selityksiä liikkumattomuudelle löytyi; silloisella asuinpaikalla oli vaikutusta, ei ollut paikkaa missä kuntoilla, töiden/koulun jälkeen oli kotityöt, lasten kanssa piti viettää aikaa jne. Seli seli. Ei vain ollut tahtoa, ei ollut motivaatiota. Ne molemmat löytyivät onneksi muuton myötä. Vanha elämä pakattiin syyskuun alussa pahvilaatikoihin, suljettiin hetkellisesti ja avattiin uusin silmin Leppävaarassa. Herättiin. Onneksi.
Nyt minulla ei ole tekosyitä. Minulla on motivaatio ja selkeä päämäärä. Se päämäärä on jokaisen jumppatunnin jälkeen lähempänä. Päämääränä hyvinvointi, iloisempi mieli, jaksaminen, stressin ja masennuksen vähentäminen, parempi ulkonäkö ja sosiaalisen elämän edistäminen. Ja kaikki ne ovat toteutuneet jo nyt. Kun kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Enää ei tarvitse turvautua syömiseen purkaekseen ahdistusta, nyt mennään bodypumppaamaan. Jos ketuttaa tarpeeksi, mennään heiluttamaan kahvakuulaa. Ja jos kaikki on ihan hyvin, silloinkin mennään vaikka tykittämään niitä vatsalihaksia. Koska se vain tekee niin hyvää, keskimäärin 5 kertaa viikossa. Ja sen varmasti huomaa.
Uskon itse vahvasti siihen, että olen nyt parempi ja mukavampi ihminen niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin. Uskon, että hoikistumisen ja paremman itsetunnon myötä ne muutamat solmut elämässä aukeavat. Tiedän, että alan olemaan jo ihmisen näköinen. Voin hyvillä mielin ostaa tyköistuvat housut, käytää korkoja kengissä jne. Ja mikä tärkeintä, voin kantaa itseäni ylpeänä. Minä olen tämän saanut aikaiseksi ja minun on hyvä olla. Ja tavoitteenani ei ole olla kuin Tiina Jylhä 51-vuotiaana, kaikella kunnioituksella hänen tavotteitaan ja saavutuksiaan kohtaan. Haluan olla nainen, sellainen, josta vaikkapa joku voisi pitää :)
Syyskuusta tähän päivään; vyötärö -17 cm. Ja homma jatkuu. Heti huomenna. Olen jäänyt koukkuun. Minut koukutti hyvä fiilis, jaksaminen ja paremmat unet. Eikä ne pienemmät vaatekoot ole myöskään pahasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti