keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Ilosanoman levittämistä

Jännä keskiviikko. Kävin juttelemassa Huonon Äidin www.huonoaiti.fi kanssa laihtumisesta ja siihen liittyvistä asioista ISTV:n (ltasanomat Tv) kuvauksissa.
Hienot fiilikset. Entinen minä ei olisi todellakaan ilmottautunut vapaaehtoisesti mukaan ohjelmaan. Entinen minä olisi valvonut monta yötä ennnen h-hetkä. Entinen minä ei olisi jäänyt sanattomaksi, mutta se entinen ei varmasti olisi ollut ehkä yhtä vapautunut ja itsevarma tässä tilanteessa.


Jotenkin koen koko tämän projektini antaneen minulle niin paljon, että haluan jakaa tätä ilosanomaa ihan kaikille. Musta on ihana kertoa omasta projektistani muille ja toivottavasti antaa jollekkin lisää potkua omaan painonhallintaan ja ehkä olla se takapuolelle potkija tarpeen tullen. Uskon itse niin, että jokainen ylipainon kanssa painiskeleva pystyy elämäntapamuutoksen tekemään, kunhan vaan se tahtotila on kohdillaan. Epäonnistumisia tulee, niitä tuli myös minulle, mutta sen ei pidä antaa lannistaa. Olen kuvannut tuntojani koko laitumisen mukana tuomista fiiliksistä aikaisemmissa bloggauksissani, niistä syvistä vesistä, joissa välillä uidaan ja myöskin niistä suunnattomista onnistumisista ja tuuletuksista.

Meille jokaiselle on annettu vaihtoehdot, niistä saa ihan itse päättää, miten homman hoitaa. Mennäänkö vanhalla kaavalla, vai haetaanko sitä uutta.  Itse halusin sen uuden vaihtoehdon ja voin vakaasti sanoa, ettei eteeni tulee mitään sellaista, mikä saisi minut palaamaan siihen vanhaan. Sairaustuminen on tietenkin asia, jolle en mahda mitään, mutta uskon, että tällä elämäntavalla senkin mahdollisuus on nyt tiputettu melko minimiin.

Ohjelmassa, joka tulee muutaman viikon sisällä ulos, käydään asioita läpi parinkymmenen minuutin ajan. Ohjelmassa on mukana sokeririippuvuudesta kärsivä nuori nainen, sekä ravitsemusteraupeutti. Aikahan loppuu näissä jutuissa aina kesken, niin tuntui nytkin käyvän, mutta toivon, että ohjelman katsottuaan edes joku saa vahvistusta sille omalle itsetunnolleen ja ajatuksilleen muuttaa sitä elämänhallintaansa ja oman painonsa kanssa taistelua. Koska jokaisella meillä on valta. Valta päättää omasta vartalosta ja omasta hyvinvoinnistamme. Näin se vaan ystäväni on.

No, haluatko kuulla jotain uutta leikkauksen jälkeisestä ajasta? Abdominoplastiahan tehtiin päivälleen kolme viikkoa sitten. Haava on priima, se on kertakaikkisen hieno taidonnäyte asiansa osaavalta kirurgilta. Haavan kanssa ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia ja tiedätkö mitä, napakin voi hyvin. Se uusi napa siis. Jos entinen napa oli surullinen niin tämä napa nauraa.



Liikkuminen ei ole vaikeaa, kävelylenkit onnistuvat vaivatta ja oikein odotan sitä hetkeä, että saan lääkäriltä luvan lähteä salille. Nyt aletaan kaivamaan niitä lihaksia sitten esiin, enää ei ole mitään ylimääräistä estettä vatsalihastenkaan näkymiselle. Napakorun kuitenkin jätän hankkimatta.

Niin, tällaista tänään. Energiat kohdillaan ja elämä hymyilee.







2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
Sain eilen kuulla että läheteeni jorvin kirurgiselle poliklinkalle on hyväksytty abdominoplastiaan ja nyt etsinyt kokemuksi netisaä jossa törmäsin mahtavaan blogiisi. Kiitos hurjasti että olet jakanut kokemuksia, niistä olen saanut hyvää tsemppiä tulevaan. Kyselisinkin kuinka kauan "lähetteen hyväksymisestä" sinulla meni siihen että sait vastaanotto ajan postiaaa ja oliko siis samassa kirjeessä sitten ihan se leikkauspäiväkin? :) kiitos vastauksestasi ja oikein mukvaa kevään jatkoa !!:)
-linda- ps. Kirjoittelethan vastauksesi emailiin abby4_@hotmail.com jos tätä kautta ei onnaa :)

Pirinen Katri kirjoitti...

Moikka,
Ja kiitos viestistäsi. Mukava, että löysit tänne lueskelaan tietoja, itseni harmitti suuresti se, etten itse löytänyt aiheesta juurikaan juttuja täältä suomesta. Toivottavasti nyt joku edes saa vinkkejä yms.
Lähetteen menemisestä Jorviin meni noin 2 kk kunnes menin kirurgin arvioon. Hän laittoi sitten lähetteen leikkausjonoon, joten siinä meni sitten vajaa kaksi kuukautta. Eli eniten odottamista tuli lähetteen laittamisen ja kirugin tapaamisen välissä. Sen jälkeen kaikki tapahtui ihanan nopeasti. Minulle leikkausaika soitettiin juuri pari päivää ennen joulua. Vähänkö olen iloinen sinun puolestasi!! Onnea!!