maanantai 28. maaliskuuta 2016

On siis kevät

Voisiko ihminen olla yhtään onnellisempi? Kaikkea ihanaa ollut taas elämässä ja jotenkin tämänpäiväinen auringonpaiste ja lämpö sai minut taas niin hereille, niin hereille että.

Pitkänä perjantaina juhlittiin keskimmäisen 20-vuotis synttäreitä, pienimuotoisesti kylläkin, mutta kuitenkin. Oma vanheneminen samana päivänä ei enää tunnu pahalta. Päivä päivältä huomaan olevani niin paljon reippaampi ja parempivointinen kuin vaikkapa vielä kymmenen vuotta sitten. Edes poikasen lähettämä viesti synttäriyönä ei saanut aikaiseksi muuta kuin hymyä; "onnea vanhus, sä niin meet vanhainkotiin tänään."
Tuntuu niin jännälle se, että sentterikin on oikeasti jo 20-vuotias aikuinen. Jotenkin hän on niin kasvanut viime vuosina, tullut niin ihanaksi aikuiseksi. Ja nyt vielä se, että armeijan käynti tekee asioista vähän uudenlaisia, ainakin minulle, onhan tämä ensimmäinen kerta kun lapsistani joku sitä porskuttaa läpi.

Perjantaina kävin myös hakemassa uutta leimaa käteen. Kuva on vielä kesken, mutta jo nyt se on niin suunnattoman kaunis ja rakas. Kuvassa yhdistyy tärkeät asiat ja hetket. Vihreys elämän voimana, lehdet kuvastamassa uutta ja vanhaa, auringon säteet antamassa voimaa. Loppu selviää sitten myöhemmin.



Kuopuksen uravalintaa on mietitty ja hakupaperit laitettu sisään peruskoulun jälkeistä tulevaisuutta suunnitellen. Isoja asioita kuitenkin niin pienille ihmisille ja vähän sitä ihmettelee vielä, miten on itsekään osannut 15-vuoden iässä miettiä mitä elämässään haluaa työkseen tehdä. Mutta onneksi vaihtoehtoja on paljon, eikä mikään ole kiveen hakattua nykyaikana. Aina on mahdollista vaihtaa, aina on mahdollista lukea enemmän, mutta pääasia, että nuoret itse miettivät asioita ja innostuneina lähtevät taas jatko-opintoihin.

Esikoinen aloitti kuvausharrastuksen, pitkäaikaisen haaveensa. Raukka ei taida vielä tietää, mihin leikkiin ryhtyy, äiti voi haluta paljonkin kuvaushetkiä.

Kropparemontti etenee suunnitellusti. Edelleen pidän tavoitteena sitä, että 4:n vuoden päästä omilla 50-vuotispäivilläni olen niin tikissä ja niin hyväkuntoinen kuin olla ja saattaa. Huomenna on pitkästä aikaa kehonkoostumusmittaus ja mielenkiinnolla odottelen tuloksia. Töitä on vielä tehtävänä, mutta koska se on minulle mielekästä työtä, teen sitä mielelläni.



Elämä makaa mallillaan. Päivä päivältä olen onnellisempi. Välillä ihan hirvittää tämä hyväntuulisuus.  Tuntuu, että olen nyt niin valmis vastaanottamaan sen, mitä elämällä on annettavanaan. Oma naiseus, oma hyvinvointi, hymy ja positiivisuus ovat kaikki niin pinnalla nyt. Ja on mukava miettiä, että päivä päivältä olemme lähempänä lämpöä, lähempänä sitä oikeaa kevättä ja kesää. Elämäni kevättä ja kesää. Täynnä rakkautta ja hyvää mieltä. Tuu säkin sinne!! 

Ei kommentteja: