Olimpa iloinen siitä, että poikani sai omalta tulevalta alaltaan kesätöitä. Sitä työkokemusta ja näkemystä siitä opiskeltavasta alasta on todella hyvä saada. Kokonaiskuva varmasti hahmottuu hyvin ja viimeistä opiskeluvuotta ajatellen tämä oli hyvä ratkaisu. Mahdollisuus ehkä jatkaa työssäoppimisjaksonkin samaisessa paikassa, ehkä jopa ilta- ja viikonlopputyötä.
Ja mikä tässä tilanteessa oli parasta, pojalle tarjoutui mahdollisuus suorittaa autokoulu kesän aikana näillä tienesteillään. Ajokortti on kuitenkin turvallisuusalalla etu, paremmat työllistymismahdollisuudet esim. piirivartijaksi aukeavat ajoluvan myötä.
Poika asuu minun, äitinsä luona. On asunut siitä lähtien kun syntyi ja avioeromme jälkeen, noin 12-vuotta sitten, poika on ollut koko ajan kirjoilla luonani. Tietenkin, koska poikahan fyysisesti asuu kanssani. Ei olisi tullut mieleenkään laittaa lasta kirjoille esim. poste restanteen, vaikka selvästi olisi ehkä pitänyt. Miksi?
Siksi, että minä olen työtön. Ja minulla on täysi-ikäinen poika. Maaliskuussa 18-vuotta täyttänyt, ammattikoulun viimeiselle lukuvuodelle menevä poika, joka sattui onnekseen saamaan kesätöitä ja ikäväkseen asuu kotonaan.
Koska olen työtön ja olen yksinhuoltaja, olen saanut asumistukea, tietenkin. Yhteiskunta haluaa pitää omistaan huolta. Mutta miten käy kun rohkaisemme lapsiamme työntekemiseen? Koko tämä kesän aikana hankittu lapsen tulo jaetaan seuraavalle vuodelle perheeni tuloksi. Se raha, jonka eteen poika teki töitä saadakseen ajokortin ja rahoittaakseen taas alkavia opintoja. Ettei tarvitsisi hakea sitä opintolainaa. Jotta pärjäisi itsenäisesti. Jottei tarvitsisi hakea toimeentulotukea. Jotta voisi niillä omilla tienesteillään omalta osaltaan auttaa sitä tilanetta, joka aika useassa perheessä nykypäivänä on. Vanhemmilla ei välttämättä ole mahdollisuuksia auttaa nuoria taloudellisesti. Nuoret ovat itse motivoituneita tekemään töitä sen rahansa eteen. Mikä on oikein. Ja minun nuoreni halusi tehdä töitä saadakseen sen ajokortin. Virhe.
Meillä olisi ollut tietenkin vaihtoehtoja. Laittaa nuori esim. poste restante osoitteeseen, vailla vakituista asuntoa olevaksi tai muuttaa hänen kirjansa esim. isänsä luokse, mutta eihän se olisi oikein. En minä ainakaan pystyisi nukkumaan öitäni rauhassa, tietäen, että olemme toimineet väärin. Koska poika asuu kotonaan.
Nyt tämän koko kesätyön aikana kertynyt palkka aiheuttaa sen, että asumistukemme pienenee noin 200 euroa kuussa. Toki haen päätökseen oikaisua, koska pojan kesätyöansioksi on laskettu 4200 euroa, joka on aika kaukana todellisuudesta. Mutta periaattessa en ymmärrä tätä mallia.
Pyrimme tukemaan ja kannustamaan nuoria opiskeluun, jotta työllistymismahdollisuudet olisivat paremmat. Pyrimme tukemaan nuoria, ettei heistä tulisi syrjäytyneitä.
Laskimme, että kaikkein taloudellisesti "järkevin" keino olisi heittää nuori pihalle. Hakea nuorelle kaupungin vuorka-asuntoa ja sitä myöten tietenkin ihan omaa asumistukea jne. Tämän muutaman kesäkuukauden takia. Kumpihan kävisi yhteiskunnalle edullisemmaksi? Käyttää tarveharkintaa näiden tukien myöntämisissä opiskelijoiden kesätöiden osalta vaiko tukea nuorta sitten enenmmän taloudellisesti hänen saadessaan oman asunnon. Veikkaanpa villisti, että nämä kesäkuukausien järkevöittäminen olisi se järkevä ratkaisu.
Toki, oma nuoreni on itsenäinen ja pärjäävä. Hänen saadessaan oman asunnon, hän tulee selviämään. Hän on saanut aika hyvät opit siitä, miten tämä yheiskunta toimii. Eihän kukaan yhteiskunnan rahoilla halua elää, mutta mitä sitten, kun vaihtoehdot lyödään vähiin?
Teenkö nuorelleni häätöpaperit omasta kodistaan ja toivotaan parasta. Kyllähän yhteiskunta sen vuokrankin sitten maksaa, kun nuori pian sinne armeijaan lähtee…
Äly hoi, älä jätä.
Ja mikä tässä tilanteessa oli parasta, pojalle tarjoutui mahdollisuus suorittaa autokoulu kesän aikana näillä tienesteillään. Ajokortti on kuitenkin turvallisuusalalla etu, paremmat työllistymismahdollisuudet esim. piirivartijaksi aukeavat ajoluvan myötä.
Poika asuu minun, äitinsä luona. On asunut siitä lähtien kun syntyi ja avioeromme jälkeen, noin 12-vuotta sitten, poika on ollut koko ajan kirjoilla luonani. Tietenkin, koska poikahan fyysisesti asuu kanssani. Ei olisi tullut mieleenkään laittaa lasta kirjoille esim. poste restanteen, vaikka selvästi olisi ehkä pitänyt. Miksi?
Siksi, että minä olen työtön. Ja minulla on täysi-ikäinen poika. Maaliskuussa 18-vuotta täyttänyt, ammattikoulun viimeiselle lukuvuodelle menevä poika, joka sattui onnekseen saamaan kesätöitä ja ikäväkseen asuu kotonaan.
Koska olen työtön ja olen yksinhuoltaja, olen saanut asumistukea, tietenkin. Yhteiskunta haluaa pitää omistaan huolta. Mutta miten käy kun rohkaisemme lapsiamme työntekemiseen? Koko tämä kesän aikana hankittu lapsen tulo jaetaan seuraavalle vuodelle perheeni tuloksi. Se raha, jonka eteen poika teki töitä saadakseen ajokortin ja rahoittaakseen taas alkavia opintoja. Ettei tarvitsisi hakea sitä opintolainaa. Jotta pärjäisi itsenäisesti. Jottei tarvitsisi hakea toimeentulotukea. Jotta voisi niillä omilla tienesteillään omalta osaltaan auttaa sitä tilanetta, joka aika useassa perheessä nykypäivänä on. Vanhemmilla ei välttämättä ole mahdollisuuksia auttaa nuoria taloudellisesti. Nuoret ovat itse motivoituneita tekemään töitä sen rahansa eteen. Mikä on oikein. Ja minun nuoreni halusi tehdä töitä saadakseen sen ajokortin. Virhe.
Meillä olisi ollut tietenkin vaihtoehtoja. Laittaa nuori esim. poste restante osoitteeseen, vailla vakituista asuntoa olevaksi tai muuttaa hänen kirjansa esim. isänsä luokse, mutta eihän se olisi oikein. En minä ainakaan pystyisi nukkumaan öitäni rauhassa, tietäen, että olemme toimineet väärin. Koska poika asuu kotonaan.
Nyt tämän koko kesätyön aikana kertynyt palkka aiheuttaa sen, että asumistukemme pienenee noin 200 euroa kuussa. Toki haen päätökseen oikaisua, koska pojan kesätyöansioksi on laskettu 4200 euroa, joka on aika kaukana todellisuudesta. Mutta periaattessa en ymmärrä tätä mallia.
Pyrimme tukemaan ja kannustamaan nuoria opiskeluun, jotta työllistymismahdollisuudet olisivat paremmat. Pyrimme tukemaan nuoria, ettei heistä tulisi syrjäytyneitä.
Laskimme, että kaikkein taloudellisesti "järkevin" keino olisi heittää nuori pihalle. Hakea nuorelle kaupungin vuorka-asuntoa ja sitä myöten tietenkin ihan omaa asumistukea jne. Tämän muutaman kesäkuukauden takia. Kumpihan kävisi yhteiskunnalle edullisemmaksi? Käyttää tarveharkintaa näiden tukien myöntämisissä opiskelijoiden kesätöiden osalta vaiko tukea nuorta sitten enenmmän taloudellisesti hänen saadessaan oman asunnon. Veikkaanpa villisti, että nämä kesäkuukausien järkevöittäminen olisi se järkevä ratkaisu.
Toki, oma nuoreni on itsenäinen ja pärjäävä. Hänen saadessaan oman asunnon, hän tulee selviämään. Hän on saanut aika hyvät opit siitä, miten tämä yheiskunta toimii. Eihän kukaan yhteiskunnan rahoilla halua elää, mutta mitä sitten, kun vaihtoehdot lyödään vähiin?
Teenkö nuorelleni häätöpaperit omasta kodistaan ja toivotaan parasta. Kyllähän yhteiskunta sen vuokrankin sitten maksaa, kun nuori pian sinne armeijaan lähtee…
Äly hoi, älä jätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti